Ohjelmoinnin harjoittelua ja animaatioiden tekemistä Scratch:n avulla

Mikä on Scratch?

Scratch on  lapsille ja nuorille tarkoitettu visuaalinen ohjelmointikieli, jonka avulla on mahdollista rakentaa itse pelejä ja animaatioita. Molempia syntyy pienellä työllä ja niiden tekeminen näyttäisi olevan hyvin motivoivaa puuhaa ohjelmoinnista kiinnostuneille. Pieniä lapsia ajatellen Scrathin iso etu on myös se, että Scratchin kielen saa asetettua suomeksi, jolloin sen käyttö sujuu niiltäkin, joille englannin lukeminen tuottaa vielä vaikeuksia. Kielestä on myös pienemmille suunnattu ScratchJr versio.

Miten Scratchiä voi opetella?

Meidän perheessämme Scratch-innostus lähti käyntiin Dorling Kindersleyn kirjasta Koululaisen ohjelmointikirja. Kirjassa opetetaan kahta ohjelmointikieltä, mutta toistaiseksi meillä on tehty ohjelmia niistä vain Scratch:llä. Kirjassa on kerrottu ohjelmoinnin perusasiat ja lisäksi siellä on muutama esimerkkiprojekti, jotka tekemällä oppii jo ymmärtämään paljon siitä mitä Scratch:llä voi saada aikaan. Meidän painoksessamme oli valitettavasti joitakin ongelmia käännöksessä: muuttujien nimet oli toisessa kohtaa käännetty suomeksi ja toisessa kohtaa sama muuttujan nimi olikin jäänyt kääntämättä, joten ilman äidin apua kaikkia ohjelmia ei olisi saatu toimimaan. Kirja on pienistä virheistään huolimatta hyvä suomenkielinen johdatus Scratchiin.

Toisten tekemien Scratch projektien tutkiminen, kopioiminen ja muokkaaminen voi olla myös hyvä tapa päästä alkuun. Scratchin kotisivuilla on esimerkkiprojekteja, joiden koodia pääset katsomaan "See inside" nappia painamalla. Painamalla maapallon kuvaa ja valitsemalla listasta "Suomi" voit katsella koodia suomeksi. Projektin koodit saa myös ladattua omalle koneelle muokattavaksi valitsemalla "Remix".

YouTubesta löytyy myös suomenkielisiäkin videoita Scratchin opetteluun, tässä esimerkkinä yksi, josta saa hyvin kuvan siitä mitä Scratch-ohjelmointi on: video.

Miten Scratchin saa käyttöön?

Scratchin verkkoeditorilla voi aloittaa ohjelmoinnin asentamatta mitään omalle koneelle (edellyttää rekisteröitymisen). Scratchin voi myös ladata rekisteröitymättä ilmaiseksi omalle koneelleen, jolloin ohjelmointia voi tehdä vaikka ilman verkkoyhteyttä. 

Helsingin Sanomien Lasten Uutiset

Kuva sivulta http://www.hs.fi/lastenuutiset/

Lapsemme ovat alle kouluikäisiä ja olemme kieltäneet lapsiltamme uutisten katselun niiden sisältämien rankkojen kuvien ja aiheiden vuoksi. Tästä on jäänyt kuitenkin vähän jäytävä olo, että noinkohan lapsillemme tulee valtava aukko sivistykseen, kun eivät uutisia kuule ja toisaalta kiinnostuvatko uutisista enää myöhemmin, jos eivät niitä pienempinä saa katsoa? Näihin kaikkiin murheisiin tarjosi ratkaisun Helsingin Sanomat, joka alkoi julkaisemaan keväällä Lasten uutisia http://www.hs.fi/lastenuutiset/. Valitettavasi nettisivuilta selaten myös Lasten uutisista voi päätyä sellasille sivuille, joita emme halua lapsille näyttää, mutta tärkeimmät osat sisällöstä ovat onneksi saatavana myös Helsingin Sanomat sovelluksen kautta ja sieltä lapset eivät voi erehdyksessä siirtyä mihinkään sisältöön, mikä ei ole heille tarkoitettu.

Lasten uutisten sisällöt ovat olleet aivan verrattoman hyviä. Joka perjanta julkaistaan uutislähetys, jonka voi katsoa nettisivuilta tai Hesarin sovelluksesta. Uutislähetys on poikiemme mielestä niin hyvä, että se saa molemmat ponkaisemaan sängystä tikkana ylös joka perjantaiaamu ja se on kyllä jo melkoinen saavutus. Uutislähetyksen lisäksi Lasten uutisten nettisivuille tulee juttuja pitkin viikkoa luettavaksi. Tekstit ja uutislähetykset ovat juuri sellaista luotettavaa ja laadukasta tasoa mitä Hesarilta sopii odottaakin. Lasten uutiset ovat yksi hyvä syy lisää tilata Hesari. Todella toivon, että Lasten uutiset noteerataan ja se saa jonkinlaisen lastenkulttuurin edistämispalkinnon. Aivan mahtavaa Hesari, kiitos! 

Lastenlauluja englanniksi: StoryBots

Jos etsit englanninkielisiä lastenlauluja ja opettavaisia lauluja muksuille, kannattaa tutustua StoryBotsien tarjontaan. Laulut löydät StoryBots YouTube kanavalta:
https://youtube.com/user/storybots

Kaikki laulut on sovitettu niin että lopputulos kuulostaa tuoreelta, toteutus on laadukas ja videoiden animaatiot viisivuotiaan ja kuusivuotiaan mielestä todella hauskoja. Näitä on ilo katsoa ja kuunnella.

Kuinka suuret keuhkot sinulla on?

Olemme koittaneet tehdä kotona erilaisia luonnontieteitä sivuavia kokeita, mutta kokeiden tulokset ja viihdearvo ovat olleet turhan usein aika vaisuja aikuisenkin mielestä. Vihdoin löysimme kokeen, joka oli todella hauska ja erittäin vaikuttava. Tarvittava välineistökin löytynee useimmilta kotoa, koetta varten tarvitaan:

• 1,5 litran juomapullo
• Vati
• Haitaripilli
• Vettä

Näin se käy:

1.  Laita vatiin ainakin 10 cm vettä pohjalle.
2. Täytä juomapullo vedellä piripintaan. Laita käsi pullon suulle niin että vesi ei pääse ulos pullosta, kumoa pullo ylösalaisin ja laita sen suu vadin veden pinnan alle niin että vesi pysyy pullossa vaikka irroitat kätesi pullon suulta. 
3. Pidä pulloa hiukan irti pohjasta niin että saat haitaripillin lyhyen pään pujotettua pulloon. 
4. Sitten vain testaamaan kuinka suuret keuhkot sinulla on! Pilliin puhaltamasi ilma syrjäyttää siellä olevan veden ja pullosta poistuu yhtä paljon vettä kuin sinulla oli keuhkoissasi ilmaa.

Koe tarjosi hauskan oivalluksen siitä miten iso elin keuhkot rinnassamme todella ovat. Samalla tuli luonteva tilaisuus puhua tilavuudesta mittana. Pilliin puhaltaminen niin että ilmaa ei valskannut pillin ohi oli viisivuotiaalle vielä vähän vaikeaa ja vaati hiukan opettelua.

Tätä ei kannata missata, koe oli todellinen superhitti!

Tämän kokeen ohje sekä kuvituksena oleva kuva löytyivät kirjasta: Lasten ensyklopedia - Runsaasti puuhattavaa ja tutkittavaa, Readme.fi 2012. Kirjaa uskaltaa kyllä suositella muutenkin. Erityisesti jonkin verran itse lukevalle kirja näyttää olevan mukavaa selailtavaa.

Kymmenjärjestelmän harjoittelua

Jotta suurempia kymmenjärjestelmän lukuja oppisi lukemaan ja ymmärtämään, pitää hahmottaa kuinka ne koostuvat ykkösistä, kymmenistä, sadoista, tuhansista jne. Tämän asian sisäistämistä harjoittelimme viisivuotiaan kanssa Tevellasta (omalla kustannuksella) hankkimillani kymmenjärjestelmävälineillä (pieni kymmenjärjestelmä sekä kymmenjärjestelmäalusta ja lukukortit).

Aloitimme tuokion tutustumalla välineisiin. Viisivuotias sai tutkia ensin havaintovälineitä. Ihmeteltiin ykköskuutiota, kymppitankoa, satalevyä ja tuhatkuutiota. Laskettiin toistensa avulla:

- kymmenen ykköskuutiota on yhtä suuri kuin kymppitanko

- kymmenen kymppitankoa rivissä on yhtä suuri kuin satalevy

- kymmenen satalevyä pinossa on yhtä suuri kuin tuhatkuutio

Tutustuttiin lukukortteihin ja tunnistettiin eri korteissa olevia lukuja. Käytiin läpi ykköskortit, kymmenkortit, satakortit ja tuhatkortit. Esittelin, miten korteilla voi rakentaa lukuja laittamalla niitä toistensa päälle. Näytin miten saman luvun voi rakentaa kymmenjärjestelmäalustalle ykköskuutioden, kymppitankojen, satalevyjen ja tuhatkuution avulla. Numeroilla kirjoitetusta luvusta poimin vielä kortit erillen - ykkösiä on kolme, kymmeniä on neljä eli neljäkymmentä, satoja on viisi eli viisisataa jne.

Seuraavaksi lapsi sai rakentaa oman luvun lukukorteila. Sitten houkuttelin häntä sanomaan luvun. Aluksi se on vaikeaa, mutta purkamalla lukua ykkösistä alkaen, homma tuntui avautuvan ilman sen kummempia selityksiä.

- poimin luvun ykköskortin ja kysyin mikä luku tämä on (esim. 6)

- poimin luvun kymmenkortin ja kysyin mikä luku tämä on (esim. 30)

- laitoin ykköskortin kymmenkortin päälle ja kysyin mikä luku nyt on (esim. 36)

- poimin luvun satakortin ja kysyin mikä luku tämä on (esim. 500)

- sujautin satakortin osaksi äsken tunnistettua lukua (esim. 536)

- poimin luvun tuhatkortin ja kysyin mikä luku tämä on (esim. 1000)

- sujautin tuhatkortin osaksi äsken tunnistettua lukua (esim. 1536)

Kovin montaa kertaa lukuja ei tarvinnut purkaa alusta asti, kun asia oli jo ihan selvä viisivuotiaalle.

Kun lapsi oli tunnistanut luvun, hän rakensi sen havaintovälineillä. Alustalla on paikka ykkösille (Y), kymmenille (K), sadoille (S) ja tuhansille (T). Erityisesti havainnoitiin sitä, että kussakin paikassa voi olla myös nolla ja miten kuhunkin paikkaan luvussa mahtuu korkeintaan numero 9.

Tämä oli viisivuotiaan mielestä superhauskaa.

Musiikkia itsenäisyyspäivään

Maamme laulu kuoron esittämänä.

Porilaisten marssi sinfoniaorkesterin esittämänä, ei laulua (sanat ovat aika rajut).

Älypähkinöitä netistä

Yllä oleva symmetrian käsitettä jumppaava galaxy tehtävä on tulostettu KrazyDad:n nettisivuita. KrazyDad näyttää täysin hurahtaneen aivopähkinöiden askarteluun, käy itse katsomassa jos et usko: http://krazydad.com.

Sivustolta löytyy paitsi tutut sudokut ja isommillekin haastavat sokkelot, myös parisenkymmentä muuta aivonystyröitä jumppaavaa tehtävätyyppiä. Tehtävien määrä on hengästyttävä ja ainakin meidän kokeilemamme tehtävät olivat todella hyvin tehtyjä. Tehtäviä löytyy monen tasoisia ja haastetta löytyy niin lapsille kuin aikuisillekin. Tähän sivustoon kannattaa tutustua, jos aivojumppa yhtään kiinnostaa!

Näin markkinoit klassista musiikkia lapsille, osa Star Wars

Meillä kumpikaan poikasista ei ole vielä siinä iässä, että saisivat Star Wars elokuvia katsoa, mutta kaikki mikä liittyy elokuviin on todella kova juttu kavereiden keskuudessa. Koska John Williamsin musiikki on oiken kelvollista klassista musiikkia, Star Wars näyttää olevan oivallinen keino markkinoida klassista musiikkia pienille tyypeille. Laitoin alle mielestäni parhaat löytämäni linkit kaiken ikäisille sopiviin videoihin.

Star Wars Teema

Tässä Star Warsin Teeman versiossa näkyy alussa Star Wars logo, mikä on erittäin tärkeää pienille katsojille. Orkesteria on kuvattu hienosti monesta suunnasta lähikuvissa niin että kuvassa näkyy aina pääroolissa olevia soittimia.

Imperial March / Darth Waderin Teema

Tässä videossa ei valitettavasti Star Wars logoa näy, mutta valitsin tämän mukaan samasta syystä kuin edellisen, orkesteria on kuvattu hienosti ja pääosassa olevat soittimet nousevat videolla selkeästi esiin.

Sibeliuksen Finlandia kuvitettuna

Tämä kaunis ja tyylikäs kuvitus Sibeliuksen Finlandialle löytyi aivan vahingossa. Neljävuotias ja kuusivuotias vaativat nähdä tämän monta kertaa. Odotus kappaleen suvantovaiheiden yli palkitaan ruhtinaallisesti; Eläinkohtaukset todella kiinnostivat, innostivat ja riemastuttivat lapsia. Kuvan ja musiikin yhteensovitus oli todella taiturimaista, kelpasi isoille ja pienille. Lämmin suosituksemme!

Fiiliksiä soiton opiskelusta Suzukimenetelmän mukaan

Neljävuotiaan 1/16 viulu, kuvassa on myös tulitulitikkuaski ja viulistin varpaat antamassa mittakaavaa viulun koosta.

Meidän neljävuotiaamme on harjoitellut nyt puoli vuotta viulun soittoa ja kuusivuotiaamme vuoden pianon soittoa Suzukimenetelmän mukaan. Alle kokosin tällä kokemuksella syntyneitä fiiliksiä Suzukimenetelmästä:

+ Pienet lapset eivät voi opetella soittamaan itsekseen vaikka heillä olisi opettaja, he tarvitsevat vanhemman apua ja ohjausta harjoittelussa. Suzuki on oivaltanut tämän ja vanhemmilta edellytetäänkin soittotunneille osallistumista, muistiinpanojen tekoa ja kotiharjoittelun ohjaamista. Vanhempia ohjataan ja autetaan lasten opettamisessa.
+ Suzukiopettajat ovat erikoistuneet opettamaan pieniä lapsia ja osaavat opettaa leikin varjolla.
+ Lapsille ei ensimmäisenä tungeta nuotteja nenän eteen ja aleta soittamaan niistä. Soittimen hallinta ja soittaminen ovat ihan riittävän vaikeita tehtäviä pienelle ilman nuotinlukuakin. Nuotit kaivetaan esiin, kun lapsi on siihen valmis ja soittaminen sellaisella tasolla, että käsittelykykyä jää päässä nuotinluvullekin.
+ Lapset osallistuvat ryhmäsoittotunneille heti, kun saavat soittimesta ääntä. Lapsille syntyy heti käsitys, että musiikkia tehdään yhdessä ja he saavat kiinni yhteissoiton juonesta jo hyvin varhain. Etenkin pianonsoiton opettelu jollain muulla metodilla voi olla hyvinkin yksinäistä puuhaa eikä mahdollisuuksia soittaa yhdessä muiden lasten kanssa ole välttämättä ennen kuin lapsi on jo varsin edistynyt.
+ Ryhmäsoittotunneilla lapset ja heitä ohjaavat vanhemmat näkevät monen tasoisia lapsia ja huomaavat kuinka paljon ovat jo oppineet, kuinka toisillakin on vaikeuksia samojen asioiden kanssa kuin itsellä ja että noinkin hienosti voi soittaa.
+ Suzukileirit luovat soittamiseen yhteisöllisyyttä, antavat lapsille hienoja elämyksiä ja tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia tutustua muihin perheisiin.

+/- Soitettavat kappaleet opetellaan soittamaan korvakuulolta. Menetelmään kuuluu siksi harjoiteltavien kappaleiden kuuntelu CD:ltä päivittäin. Mitä useamman kerran päivässä lapsi kuuntelee työn alla olevia kappaleita CD:ltä, sitä helpompaa hänen on niitä soittaa. Soittamalla CD:eitä voi auttaa lasta paljon, mutta joskus meinaan kyllä väsyä kuuntelemaan niitä samoja kappaleita yhä uudelleen ja uudelleen.
+/- Edistyminen on väistämätöntä ja kaikki oppivat, mutta mikään ei todellakaan tule ilmaiseksi. Jos ainakin toinen vanhempi ei ole valmis panostamaan merkittävää aikaa joka päivä lapsen soittoharrastukseen, tämä menetelmä ei ole hyvä valinta.
+/- Kaikki lapset soittavat samoja Suzukivihkojen kappaleita. Se mahdollistaa hienon yhteissoiton ryhmäsoittotunneilla ja lapsille yhteisen musiikkihistorian. Toisaalta se ei jätä omalle musiikkimaulle paljoa sijaa. Puritaanisimmat opettajat soitattavat vain Suzukivihkojen kappaleita, rennommat sallivat ohjelmistoon muutakin materiaalia.
+/- Vanhoja kappaleita ei päästetä unohtumaan, kun ne on kerran opittu. Kappaleita soitetaan yhdessä yhteissoittotunnilla ja aina kun lapsi saa vihkon soitettua läpi siitä pidetään vihkokonsertti, jossa lapsi soittaa koko vihkon kaikki kappaleet läpi. Suzukisoittajalle ei käy niin, että hän ei osaisi soittaa aina joitakin kappaleita, jos hänetä pyydetään soittamaan. Vanhojen kappaleiden kertaaminen alkaa kuitenkin olemaan iso työ harjoittelun rinnalla ja vaatii suunnitelmallisuutta, kun repertuaaria on kertynyt jo jonkin verran. Vanhat hyvin osatut kappaleet tarjoavat mahdollisuuden hioa soittamisen tekniikkaa, kun kappaleen läpi soittaminenon helppoa.
+/- Lasten omat tunnit pyritään pitämään kahden lapsen yhteistunteina, jolloin osan tunnista lapsella on omaa opetustaan, osan aikaa lapsia opetetaan yhdessä tai he soittavat yhdessä ja osan aikaa lapsi odottaa vuoroaan kuunnellen toisen opetusta tai piirtelemällä ja leikkimällä hiljaa. Meidän toisen muksun kanssa opiskelukaveri aiheuttaa lähinnä tarvetta esitellä temppuilutaitoja ja yhteistunnit eivät ole toimineet hyvin. Toiselle lapselle taas soittopari on muodostunut todella rakkaaksi ja soittotunnille meno on aina kivaa, koska siellä näkee omaa soittokaveria. Yhteistunnit ovat kuitenkin ehdottomasti kokeilun arvoisia. Toisen lapsen opetuksen hyvin passiivisestakin kuuntelusta jää varmasti asioita lapselle mieleen.

- Menetelmässä ei kiinnitetä huomiota improvisaatioon ja säveltämiseen. Meillä vanhempi lapsi olisi kiinnostunut näistä ja ne puolet musiikista jäävät paitsioon.
- Soitettavat kappaleet ovat umpiklassisia. Se on ihan kiva, jos sattuu rakastamaan vain klassista, mutta hiukan laajempi musiikin tyylien kirjo olisi minusta toivottavaa.

Onko kuulolla muita Suzukivanhempia, mitkä ovat teidän fiilikset?

Ihan itekseen soiva laulukirja

Soili Perkiö: Soiva laulukirja

Tämä kirja on jo ainakin tuhannessa blogissa nostettu esiin, mutta on se vaan sen arvoinen. Soili Perkiö on tehnyt lastenkulttuuriteon kokoamalla Soivaan laulukirjaan mukavan valikoiman lastenlauluja säestyksen kera. Jokaiseen viiteenkymmeneen lauluun kirja osaa nappia painamalla soittaa säestyksen, jonka mukana osaamme me variksetkin sujuvammin laulella. Kirjan äänentoisto ei varmasti kelpaa hifistille, mutta laululleen tukea kaipaava saa paljon apua soitetusta melodiasta ja yllättävän hyvältä se säestys kuitenkin kuulostaa. Jos kirjassa olisi säestys CD, joka pitäisi laittaa soittimeen soimaan, säestys jäisi helposti kuuntelematta. Kirjan nappeja jaksaa kyllä painella päivän touhuista väsyneempikin laulaja ja säestys on aina saatavilla siellä missä kirjakin. Näin se soi Tammen esittelyvideolla:

Kirjasta on muotoutunut meille hyvin tärkeä. Iltasadun lisäksi molemmat pojat saavat valita kaksi mieleistänsä iltalaulua, jotka laulamme kirjan säestämänä. Uusien laulujen opettelukin luonnistuu helposti soitetun melodian avulla. Ainoa vika kirjassa on se, että reilun puolen vuoden veivaamisen jälkeen kaipaisimme jo uusia lauluja - missä viipyy kirjan jatko-osa?! Suosittelemme lämpimästi kaikille, jotka haluaisivat laulaa enemmän lastensa kanssa, mutta oma laulu ei kuulosta niin hyvältä kuin toivoisi - tai ihan kaikille uusien laulujen opetteluun.

Retkivinkki: Se "oikea" Koiramäki eli Yli-Kirran kotiseutumuseo Punkalaitumella

Koiramäen talon pihapiiriä.

Kävimme siellä ihan oikeassa Koiramäessä eli Yli-Kirran kotiseutumuseossa Punkalaitumella tutustumassa kolmevuotiaan ja viisivuotiaan kanssa. Alue on palautettu alkuperäisen oloiseksi valokuvien perusteella ja juuri tästä museoalueesta Mauri Kunnas on lainannut omalle Koiramäelleen puitteet 1800-luvun maalaiselämälle. Mukavampaa historian oppituntia muksuille tuskin voisi kuvitella. Museo on leppoisa retkikohde, jossa ei ole ryysistä eikä ruuhkia. Helteelläkin talot ovat yllättävän viileitä sisältä, joten visiitti sopii myös kuuman päivän puuhaksi.

Jos jaksamista riittää, museossa on paljon muutakin nähtävää kuin pelkkä Koiramäen talon pihapiiri ja sen rakennukset.

Museolueen talot ovat Koiramäki -faneille valmiiksi tuttuja ja Koiramäen talossa -kirjan ympäristöistä ja esineistöstä bongasimme valtaosan. Molemmat pienet jaksoivat olla innoissaan näkemästään.

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa kannattaa lukea huolella ennen reissua.

Paremminkin olisivat voineet museossa hyödyntää Kunnaksen kirjoja, laittaa esineistöä selkeämmin näytille ja siivota ylimääräiset tavarat nurkista, mutta paljon löytämisen riemua saimme ja olimme erittäin tyytyväisiä reissuumme, jonka kruunasi käynti museon kivassa kahvilassa. Kannattaa poiketa!

Esimerkiksi tämä kirjan näkymä ja sen esineistö löytyy lähes identtisenä museosta.

Lisätietoja:

• Museon nettisivut: http://www.koiramaentalo.fi/
• Yle:n uutinen aiheesta: http://yle.fi/uutiset/oikea_koiramaki_loytyy_punkalaitumelta/6726948

Okido: Englanninkielinen taide- ja tiedelehti 3-8 vuotiaille

Okido -lehden numeron 26 kansi, joka on teemanumero "Space"

Olen etsiskellyt pojille mukavaa lehteä tilattavaksi ja nyt olemme löytäneet lehden, jonka sisältö kiinnostaa muksuja ja on äidin mielestä sopivan opettavaista. Okido on englanninkielinen taide- ja tiedelehti 3-8 vuotiaille. Meillä kolmevuotias ei vielä jaksa kauhesti lehden tarinoista innostua, mutta viisivuotiaan kanssa se luetaan kannesta kanteen. Molempien muksujen kanssa olemme tehneet lehden tehtäviä ja pelanneet lehdestä löytyneitä pelejä. Yhdestä numerosta riittää puuhaa useampaankin touhu- ja lukutuokioon. Veikkaisin, että lehti on parhaimmillaan tilattuna eskarilaiselle tai ekaluokkalaiselle.

Lehti ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa, mutta se on laadukkaasti toimitettu. Jokainen lehden numero keskittyy kokonaan yhteen teemaan, joita on ollut esimerkiksi avaruus, kasvit, karvat ja värit. Lehdessä on teeman ympärille huolellisesti suunniteltuja ja kohteena olevalle ikäryhmälle hyvin toimivia tehtäviä, puuhaohjeita, reseptejä, kuvitettuja tarinoita, vitsejä ja sarjakuvia. Jos vanhoissa numeroista löytyy jokin kiinnostava teema, vanhoja numeroita voi ostaa myös yksittäiskappaleina.

Jos olet tiedeintoilija ja opettelette muksujen kanssa englantia, tämä lehti on löytö. Tilaaminen Englannista alla olevan Okido-linkin kautta onnistui sujuvasti ilman mitään häslinkejä. Lämmin suosituksemme.


Lähteet:

• Okido -lehden kotisivut: http://www.okido.co.uk/
• Tsekkaa itse ja lue näytenumero ilmaiseksi netistä: http://issuu.com/okido/docs/okido24/1?e=1573369/2205518

Kielikylvyssä

Poikamme ovat opetelleet kotona englantia jo toista vuotta ja aloittivat kolmisen kuukautta sitten kielikylvyn englanninkielisessä päiväkodissa. Tässä jotain huomioita meidän päiväkodistamme - ehkä näistä ajatuksista on iloa jollekulle, joka harkitsee kielikylpyä lapselleen:

+ Leikkikoulu on oikeasti kansainvälinen, siellä on lapsia, jotka eivät puhu suomea eivätkä englantia, on natiiveja englannin puhujia ja suomenkielisiä lapsia. Lapset tottuvat eri näköisiin ja taustaisiin ihmisiin.
+ Lapset tuntuvat oppivan englantia hyvin. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu arkisissa tilanteissa ja leikin varjolla. Pedagoginen taso ja ilmapiiri kuitenkin vaihtelee päiväkotien ja ryhmien välillä, kannattaa ehdottomasti tutustua päiväkotiin huolella etukäteen.
+ Lapset tekevät paljon erilaisia retkiä ja puuhailevat muutenkin todella mielenkiintoisia juttuja.
+ Nelivuotias viihtyy jo niin hyvin, että odottaa innolla päiväkotiin pääsyä pidemmän poissaolon ja joskus jo viikonlopunkin jälkeen. Kolmevuotias on sopeutunut, mutta ei saa vielä aivan yhtä paljoa hoidosta kuin isompi veljensä.

+/- Vain harvat opettajat ovat natiiveja englannin puhujia. Kaikki kuitenkin puhuvat ihan hyvää englantia. Minusta on mukavaa, että osa opettajista on suomenkielisiä, jolloin lapset voivat tarvittaessa kertoa asiansa myös suomeksi.
+/- Vanhemmilta odotetaan aktiivisuutta monessa asiassa. Lapsia ei voi vain roudata säilytykseen, heillä on joka viikko useita tapahtumia, jotka edellyttävät vanhemmilta vaikkapa jonkin vaatetuksen tai tavaran toimittamista päiväkotiin.
+/- Toisen pojan lastentarhanope on englanninkielinen ja äidille tulee välillä sellainen olo kuin olisi ulkomailla, kun koittaa hoitaa pojan asioita. Englanti kyllä sujuu itseltäni, mutta eihän sillä itseään ilmaise yhtä hyvin kuin äidinkielellään ja jos asia on vähän vaikea suomeksikin niin englannin käyttö ei helpota tilannetta. Kannattaa siis vanhempana huomioida, että siellä kielikylpypäiväkodissa myös vanhemmat saavat kielikylpeä. Eli maistaa omaa lääkettään.

- Suomenkieltä osaamattomat opettajat eivät pysty puuttumaan suomenkielisten lasten väliseen kiusaamiseen.
- Ryhmäkoko on meidän päiväkodissa - kuten useimmissa muissakin - liian suuri.

Tällä hetkellä kolmevuotiaan sanavarasto selvästi laajenee ja hän osaa yksittäisten sanojen lisäksi joitakin fraaseja. Neljävuotias puhuu jo kieliopillisesti oikeilla lauseilla. Pojat puhuvat englantia välillä myös kotosalla ja jotkut ruokapöydän fraasit tulee meillä nykyisin aina hoidettua englanniksi. Jos pojat vaihtavat kielen englantiin niin höpöttelemme englanniksi kunnes joku taas vaihtaa puheen suomeksi.

Funktiokoneleikki

Funktiokone, sisäänmeno ja ulostulo. Kuva täältä.

Kenelle: Lapselle, joka osaa yhteen- ja vähennyslaskua sujuvasti.
Tarvitaan: Viitseliäisyyttä, ehkä paperia ja kynä.


Kulutimme aikaa kaupassa bussia odotellessa, kun neljävuotias näki funktiolaskimen ja halusi tietää mikä se on. Tästä seurasi tietysti väistämättä kysymys: "Äiti mikä on funktio?". Satuin olemaan hyvin varustautunut, sillä olin lukenut jostain, että funktioiden ideaan tutustumisen voi aloittaa funktiokone -leikillä, josta meidän versiomme esittelen tässä.

Funktiotahan voi ajatella koneena, jolla on sisäänmeno ja ulostulo ja kone antaa kutakin sisään saamaansa syötettä vastaavaan tuloksen joidenkin pysyvien sääntöjen mukaan, kts. kuva yllä. Eli jos meillä on funktio:

f(x) = x + 2,

niin tämän funktion sisäänmeno on x ja funktion toteuttama sääntö on se, että funktio lisää sisäänmenona saamaansa lukuun aina luvun 2. Jos annamme yllä olevalle funktiolle sisäänmenoksi luvun 2 niin

f(2) = 2 + 2 = 4

eli funktio lisää sisäänmenona saamaansa lukuun 2 luvun 2 ja palauttaa meille ulostulona edellä mainitun summan eli luvun 4.

Neljävuotiaalle selitin asiaa aluksi pelkästään sisäänmeno - sääntö - ulostulo termein. Ensin keksin hänelle säännön, esim.: "Lisää aina minun antamaani lukuun luku 2 ja sano tulos ääneen." ja annoin eri sisäänmenoja. Poikani toimi funktiokoneena palauttaen robottiäänellä lausuen oikean ulostulon. Robottiääni kannattaa ehdottomasti muistaa, se tekee hommasta erityisen hohdokkaan. Poika tykkäsi myös keksiä sääntöjä itse, tosin häntä piti toppuutella etteivät sääntöön liittyvät luvut olleet liian vaikeita laskettavaksi. Aika nopeasti aloin sanomaan funktion myös matematiikan kielellä ja kirjoittamaan sen paperille. Jonkun ajan kuluttua poika osasi antaa varsin usein oikean ulostulon, jos sanoin hänelle sisäänmenon ja säännön matematiikan kielellä eli vaikkapa: "Jos funktio on:

f(x) = 3 - x,

niin mikä on ulostulo jos sisäänmeno on 2?" Tämä oli mieleinen leikki, sillä siihen palattiin pojan pyynnöstä useamman kerran uudelleen. Myöhemmillä kerroilla piirtelimme myös funktion kuvaajia sen mukaan meidän funktiokoneemme antoi ulostuloiksi. Hauska versio voisi olla myös se, että aikuinen toimisi funktiokoneena, lapsi antaisi sisäänmenot ja lapsen pitäisi keksiä minkä säännön mukaan kone toimii.

Kirja: Pikku toukka paksulainen

Kirja: Pikku toukka paksulainen, Eric Carle

Pikku toukka paksulainen on todellinen kuvakirjojen klassikko ja herättää varmasti mukavia muistoja monessa aikuisessa lukijassa. Kirjan juoni on hauskasti kerrottu perhosen syntytarina ja sen kuvitus on herkullinen. Toukan ruokahalu on hilpeyttä herättävän suuri ja vaikka sen ruokavalio ei todellisuutta vastaakaan, kirja on silti minusta erinomainen tapa tutustua perhosten elämänkiertoon.

Kirjan kanssa voidaan opetella:

• Perhosen täydellinen muodonvaihdos muna - toukka - kotelo - perhonen.
• Viikonpäivät
• Lukusanat 1-5 (lukua 1 ei suomennoksen tekstissä mainita, mutta aikuisen ei tarvitse olla kovin nokkela lisätäkseen mukaan myös sen). Lukusanaa vastaavat lukumäärät voi laskea omin sormin toukan syömistä rei'istä.

Lämmin suosituksemme.


Lähteet:

• Pikku toukka paksulainen, Eric Carle, Tammi, 2009 (alkuperäisteos vuodelta 1969)
• Ammattilaisen aatoksia: http://lastenkirjahylly.blogspot.fi/2010/11/nalkainen-toukka-valloittaa-uusia.html

Opi tunnistamaan soittimia Animal Orchestra -pelin avulla

Animal Orchestra for Kids -peli

Kenelle: Soittimiin tutustumista englantia opettelevalle tai sitä jo taitavalle muksulle.
Tarvitaan: Android-laite/iPad ja Animal Orchestra for Kids -peli.

Animal Orchestra for Kids -peli on puhetta, musiikkia ja animaatiota yhdistävä visailu, jossa on englanninkielinen ääniohjaus. Se on varsin tavanomainen oppimissovellus siinä mielessä, että sen opettavaisuutta ei ole onnistuttu naamioimaan peliksi. Sovellus on kuitenkin lajissaan hienosti toteutettu ja soitinten tunnistus on tällaisten muksuille tarkoitettujen opetussovellusten valtavirrasta poikkeava valinta opetettavaksi asiaksi. Soittimina kuullaan pianoa, ksylofonia, lautasia, rumpuja, tamburiinia, triangelia, haitaria, poikkihuilua, säkkipilliä, kitaraa, sähkökitaraa, viulua, balalaikaa, banjoa, harppua, kontrabassoa, saksofinia, pasuunaa, trumpettia, huuliharppua ja panhuilua. Pelin graafinen toteutus on kaunis, tyylikäs ja rauhallinen. Instrumentteja soitelee iso joukko erilaisia kivoja animoituja eläinhahmoja. Meillä etenkin musiikista innostuneempi muksu tykkää tästä pelistä. 

Pelaa (Play) osiossa tehtävänä on etsiä kuvasta oikeaa soitinta joko soittimen nimen tai sen äänen perusteella. Kun oikea soitin on valittu kuullaan sen nimi sekä pieni soittonäytte.

Opi (Learn) osiossa nähdään soittimen kuva, nimi kirjoitettuna englanniksi sekä kuullaan miltä soitin kuulostaa. Soittimen nimeä ei tässä osiossa toisteta ja se on lukutaidottoman pelaajan kannalta sääli. Tämän puutteen olen korvannut istumalla vieressä toistamassa soitinten nimiä. 

Maantietoa palapeliä pelaten: GeoPuzzle Eurooppa

Meidän kohta kolmevuotiaamme on nyt aivan erityisessä palapelivillitysvaiheessa ja niinpä olen kahlannut läpi kaikenlaisia opettavaisia palapelejä. Toistaiseksi paras löytömme on GeoPuzzle -palapelit, joiden aiheina on mm. koko maailma, Eurooppa, USA ja Kanada, Aasia, Afrikka ja Lähi-itä sekä Latinalainen Amerikka. Meillä ostoslistalle päätyi ensimmäisenä Eurooppa -palapeli, joka on kooltaan 48 cm x 40 cm ja sisältää 58 palaa. Kartalla näkyy jokaisen valtion nimi ja pääkaupunki. Valtioiden opettelu tuntui minusta koulussa joskus puisevalta, mutta palapeliä kokoamalla karttojen haltuunotto onkin suorastaan hauskaa!

Peli on laadukas, mutta pahviset palat eivät tietenkään kestä mitä vain. Ainakin osaa peleistä on käännetty myös suomeksi, meillä on Eurooppa-pelistä suomenkielinen versio. Valmistajan suositusikä on neljävuotiaista alkaen, mutta ainakin meidän neljävuotiaallemme tämä olisi liian vaikea peli tehtäväksi yksin. Aikuisen kanssa tätä pelaa meillä mielellään sekä kaksivuotias että nelivuotias. Tykkäsin pelata tätä peliä itsekin, sillä en ole mikään haka aluemaantieteessä ja opin kyllä pelatessa paljon minäkin.

Palapelin palat ovat valtioiden muotoisia, mutta joitakin pikkuvaltioita on toki yhdistetty naapureihinsa, jotta palapelistä ei tulisi silppua. Valtioiden muotoiset palat ovat näiden pelien ylivertaisesti paras ominaisuus, sillä sen ansiosta pelin äärellä on luontevaa puhua "Tämä on Saksa, tämä tulee siihen Puolan viereen." tai "Hei, mihin hukkui Valko-Venäjä, ei kai se ole sinun pyllysi alla?". Aluemaantiedettä tulee siis käytyä läpi huomaamatta ja valtioiden nimet ja sijainti kartalla(kin) tulee tutuksi. Parin kokoamiskerran jälkeen muksut jo tunnistivat joitakin valtioita muodon perusteella ja muistiva mihin päin Eurooppaa ne kuuluivat.

Lämmin suosituksemme!


Lähteet:

• Valmistaja: http://www.geotoystore.com
• Valmistajan Amerikkalaisin silmälasein maailmaa katsovat ohjeet siitä miten opetetaan Euroopan maantiedettä: http://www.geotoystore.com/images/stories/guides/Europe.pdf. Kiinnostavinta ja hauskinta Euroopassa on se että täällä näyttäisi asuvan itse asiassa aika paljon ihmisiä, ennen vanhaan rikkaat eurooppalaiset asuivat linnoissa, turkkilaisilla on hauskoja hattuja ja Espanjassa harrastetaan härkätaisteluja.

Lukujen 1-10 harjoittelua Farm123 -pelin avulla

Kenelle: Lukuja 1-10 harjoittelevalle taaperolle/leikki-ikäiselle, joka opettelee myös englantia - suomenkielistä versiota ei pelistä ole ainakaan kirjoitushetkellä tarjolla. 

Tarvitaan: Android-laite/iPad ja Farm123 peli.

Joen maatilalle sijoittuvassa pelissä opitaan lukujen 1-10 lisäksi hienomotoriikkaa sekä etsimään ja tunnistamaan samanlaisia. Englannin kielestä opitaan lukusanoja, kysymyslauseita, kotieläinten nimiä ja värejä. Peli ei meidän kaksivuotiastame heti villinnyt, mutta useamman pelikerran jälkeen hän pelaa sitä mielellään. Jos luvut 1-10 alkavat olemaan hallinnassa niin tämä peli on liian helppo, meidän nelivuotiaamme mielestä tämä on "Tyhmä vauvojen peli". Peli on pedagogisesti pätevän oloinen, hyvin toimiva ja sen grafiikka on tyylikästä. 

Kirjan malliin tehdyssä pelissä on jokaisen luvun 1-10 opettelua varten oma sivu. Lapsi laskee sormella osoittaen Joen eläimiä ja aina kun lapsi koskettaa eläintä kuullaan sitä vastaava lukusana, sama luku nähdään ruudun alareunassa myös numeroilla kirjoitettuna sekä helmillä esitettynä. Kun sivun kaikki eläimet on laskettu, eläimet tekevät jotain viihdytävää, esimerkiksi alla näkyvällä luvun kolme opetussivulla lampaat käyvät vuorollaan hyppäämässä trampoliinilla.

Jokaiselle luvulle on oma harjoitus, tässä lasketaan kolme lammasta.

Lukujen harjoittelun lisäksi kirjassa on pelejä, joissa siirrellään, pestään ja etsitään eläimiä, kts kuvat alla. Farm123 on kokonaisuudessaan hieno peli, juuri tällaista olin muksuille etsinytkin.

Lapsen tehtävänä on siirtää Joen kertoma määrä eläimiä aitaukseen.

Lapsen tehtävänä on pestä Joen eläimiä.

Lapsen tehtävänä on etsiä Joen piileskeleviä eläimiä.

Lähteet:

• Valmistaja StoryToys: http://storytoys.com/
• Kertakaikkisen tyhjentävä arvostelu pelistä: http://www.geekswithjuniors.com/blog/2013/3/7/farm-123.html

Englantia muksuille: Tuttuja lastenohjelmia sekä The Gruffalo (DVD + kirja)

Meillä on katsottu jo toista vuotta iso osa lastenohjelmista englanniksi ja se on ainoa kielikylvyn tapainen, johon kaksivuotias ja nelivuotias ovat ainakaan toistaiseksi päässeet. Molemmilla pojilla alkaa olemaan varsin laaja sanavarasto englanniksi ja he ymmärtävät paljon kuulemastaan, mutta puhuvat yleensä yksittäisillä sanoilla eivätkä juurikaan käytä kokonaisia lauseita. Tämä johtuu tietysti siitä, että he eivät ole päässeet kunnolla harjoittelemaan puhumista. Uskon, että hyvä pohja englanninkielen oppimiselle on kuitenkin luotu.

Kaikkien "kielikylpylastenohjelmien" äiti on tietysti Pipsa Possu, josta olen kirjoitellut täällä. Muita suosikkejamme ovat mm. Pikku Kakkosesta tutut Ben and Holly's Little Kingdom (suom. Pasin ja Kielon valtakunta), Bob the Builder (Puuha Pete), The Octonauts (Oktonautit) sekä Mike the Knight (Ritari Mikke). Kaikki edellä mainitut olen joutunut tilaamaan DVD:llä Englannista, sillä en ole joko löytänyt ohjelmista suomenkielisiä DVD:tä ollenkaan tai sitten suomenkieliset DVD:t eivät ole sisältäneet englanninkielistä ääniraitaa.

The Gruffalo (DVD)

The Gruffalo (suom. Mörkyli) - on tarina hiirestä, joka lähtee etsimään pähkinää. Hiiri kulkee halki synkän ja pimeän metsän ja kohtaa matkalla pöllön, ketun ja käärmeen, jotka kaikki vuorollaan tuumivat, että näyttääpä hiiri herkulliselta. Nokkela hiiri keksii mielikuvitushirviön nimeltä Gruffalo ja pelottelee sillä pedot pois. Vaan hiiri joutuukin kohtaamaan keksimänsä hirviön itse. Onneksi hiiri onnistuu uskottelemaan Gruffalolle olevansa metsän pelottavin eläin ja selviää jälleen - ja löytää lopulta pähkinän, joka näyttää hiirestä herkulliselta.

Piirretty kestää 25 minuuttia ja se perustuu Julia Donaldsonin kirjoittamaan ja Axel Schefflerin kuvittamaan lastenkirjaan The Gruffalo. Kirja löytyi englanniksi lähikirjastostamme, DVD:n jouduimme tilaamaan Amazon UK:sta - suomenkielisesellä Mörkyli DVD:llä ei valitettavasti ole englanninkielistä ääniraitaa.

The Gruffalo elokuvan kieli on varsin vaikeaa ja se ei aukea helposti ilman apua, elokuva ei sovellu minusta aloittelevalle englanninopiskelijalle. Tarinassa on kyllä paljon toistoa, joka helpottaa ymmärtämistä, kun juonesta on saanut ensin kiinni. Kirjan lukeminen tarinaa samalla suomentaen edisti meillä myös leffasta nauttimista. Suomenkielisen Mörkylin katsominen vuoroin englanninkielisen version kanssa on varmasti myös hyvä idea, meillä ei suomenkielistä DVD:tä ole ollut.

Elokuva on Suomessa saanut ikärajasuositukseksi S (sallittu kaikenikäisille). Englannista ostetussa DVD:ssä on U (Universal, suitable for all) merkinnän lisäksi maininta "Contains mild scary scenes" ja se on kyllä totta, elokuvassa on kohtia, jotka voivat pienimmistä tuntua aika jännittäviltä. Elokuva kannattaa katsoa yhdessä pienten kanssa.

The Gruffalo on aivan ihana tarina. Elokuva on visuaalisesti näyttävä ja kieli herkullista. Tämä on oikea koko perheen elokuva. Lämmin suosituksemme, jos kieli on jo hyvin hallussa!