Luonnontieteellinen museo ja lintujen ruokalautanen

Tälle nelivuotiaan askartelemalle lintujen ruokalautaselle on koottu mm. siemeniä, käpyjä, mato, kala, myyrä, hämähäkki, hyttynen ja perhonen. Innoitus lautasen tekemiseen on saatu käynnillä Luonnontieteelliseen museoon.

Kävimme poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa ja kylläpä tykästyimme. Mietin pitkään miksi innostuimme kaikki niin kovasti paikasta. Toki siellä oli nähty valtavasti vaivaa sen eteen, että lapsilla oli kurkisteltavaa ja koskettavaa paljon. Se ei kuitenkaan ollut koko selitys. Sitten muistin millainen meidän porukassamme oli tunnelma kun olimme katsomassa lintuhuoneen lintuja, jossa eläimet oli järjestetty perinteiseen museotyylii: valtava vitriini täynnä erilaisia, mutta maallikon silmiin lopulta aika saman näköisiä lintuja. Täytyy olla vahvasti ornitologin vikaa, että sellaisesta jaksaa oikeasti innostua. Fiilis oli täysin toinen, kun katselimme vitriineihin rakennettuja kokonaisia elinympäristöjä ja niihin koottuja eläimiä. Näissä eläimet olivat oikeassa ympäristössään, suhteessa toisiinsa ja tekemässä jotain mielekästä. On ihan eri kokemus katsoa hiirtä metsässä kurkistamassa puunrungon takaa kuin viittäkymmentä melkein saman näköistä jyrsijää könöttämässä rivissä. Tai se täynnä toimintaa oleva vitriini, jossa jääkarhu on juuri nappaamaisillaan hylkeen, sitä tuijotimme henkeä pidättäen. Kalatkin oli saatu hurjan mielenkiintoisiksi, kun ne olivat syömässä, saalistamassa tai muuten vaan menossa jonnekin, tekemässä jotain.

Yksi hyvä oivallus Luonnontieteellisessä museossa oli laittaa näytille lautasille kerättynä eri lintulajien ravinnokseen käyttämiä ruokia. Tämän innoittamana meidän nelivuotiaamme halusi askarrella kotona lintujen ruokalautasen. Kertakäyttölautaselle pojat liimailivat piirtämiään ruuan kuvia sekä kaapista ja lähimetsästä löytyneitä linnuille sopivia ruokia, kuva nelivuotiaan tekemästä lautasesta yllä. Ennen puuhaan ryhtymistä tarkistimme vielä lintukirjasta mitä kaikkea linnut syövätkään. Toinen hyvä oivallus olivat tietysti ne puuseen istuimen kansien alta löytyvät kakat ja oksennuspallot. Kakkoja meillä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole piirretty.

Luonnontieteellinen museo on ehdottomasti käymisen arvoinen vaikka ei pääkaupunkiseudulla asuisikaan. Korkeasaaressa käveltävien askelten suhde nähtyjen eläinten määrään on minusta pienille lapsille kohtuuttoman suuri. Toisin kuin Korkeasaaressa, Luonnontieteellisessä museossa eläimet ovat pienen matkan päässä toisistaan, varmasti näkyvissä ja niitä voi katsoa ihan vierestä. Me yhdistimme retkeen visiitin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, ajelun junalla, raitiovaunulla (3T/3B Luonnontieteellinen museo - Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha - Rautatieasema) ja ruokailureissun metrolla (Rautatieasema - Itäkeskus - Rautatieasema).


Linkit:

• Luonnontieteellinen museo: http://www.luomus.fi/museo/
• Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha: http://www.luomus.fi/kaisaniemi/
• Helsingin seudun liikennelaitos (HSL): http://www.hsl.fi/FI/Sivut/default.aspx

Äiti mistä vesi tulee meille kotiin ja mihin se täältä menee?

Puhtaan juomaveden tuottaminen ja jakelu sekä jätevesien puhdistus ja palauttaminen luontoon, kuva täältä.

Luulisi, että on helppoa vastata nelivuotiaan kysymykseen mistä juomavesi tulee kotona vesihanaan ja miten kotoa lähteviä jätevesiä käsitellään. Kirjastosta varmaan löytyy paljon kivoja kirjoja aiheesta? No ei muuten löydy, ei edes aikuisille suunnattuja kirjoja. Kirjastontätien monipäiväisen etsinnän tuloksena paras löytämämme kirja oli Neuvostoliiton aikainen kuvakirja, jossa asia oli niin monimutkaisesti kuvitettu, että insinööriäitikään ei meinannut saada kuvista mitään tolkkua. Niin että nettitiedolla mentiin, parhaimmistosta kokoelma teille tässä alla.

Noin karkeasti ottaen voisi sanoa, että taajamissa juomavesi tuotetaan pinta- tai pohjavedestä vedenpuhdistamolla, josta se johdetaan vesitornin tai pumppaamon kautta maan alla kulkevia putkia pitkin koteihin. Ihmisen toiminnan tuottamat jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle, jossa vesi puhdistetaan ennen sen palauttamista luontoon, kts kuva yllä. 

Vedenpuhdistuslaitoksella tehdään puhdasta juomavettä, kts. kuva alla. Vedenpuhdistuksen vaiheet:

• Saostus (coagulation), jossa vedessä oleva orgaaninen aines eli humus ja osa bakteereista saadaan saostettua kemikaalien avulla.
• Selkeytys (sedimentation), jossa saostuksessa syntynyt sakka vajoaa veden pohjalle ja poistetaan.
• Hiekkasuodatus (filtration), jossa puhdistettava vesi suodatetaan hiekkapatjan läpi vedessä jäljellä olevan kiinteän aineksen poistamiseksi.
• Desifiointi (desinfection) mm. otsonin, UV-valon ja kloorin avulla.

Puhtaan juomaveden tuottaminen vedenpuhdistamolla, kuva täältä.

Katso myös:

• Videot veden juomaveden ja jätevesien puhdistamisesta: http://oppiminen.yle.fi/yhteinen-ymparisto/mista-juomavesi-tulee
• Video Helsingin alueen juomaveden puhdistamisesta: http://oppiminen.yle.fi/yhteinen-ymparisto/maailman-vesipaiva
• Lisätietoja juomaveden puhdistuksesta: http://www.teachengineering.org/view_lesson.php?url=collection/cub_/lessons/cub_drink/cub_drink_lesson01.xml

Retkimuistojen kertausta piirtämällä

Puuhamaa piirrettynä isolle voimapaperille. 

Tarvitaan: Kivoja retkimuistoja, valtava paperi, lyijykyniä ja tussi.
Kenelle: Retkeään innokkaasti muistelevalle.

Kävimme kaksi- ja nelivuotiaiden poikiemme kanssa retkellä Puuhamaassa ja pojat olivat hyvin innoissaan reissusta. Retkestä tohistiin kovasti vielä seuraavanakin päivänä ja nelivuotias ilmoitti haluavansa piirtää Puuhamaan ja että siihen tarvitaan tosi iso paperi. Meiltä löytyi autotallista iso rulla remonttisuojana käytettyä voimapaperia ja leikkasin siitä reilun palan (2 m x 1 m) pojille Puuhamaaksi.

Koska äiti oikeasti tykkää hiukan kontrolloida työn tulosta sekä erityisesti sitä mistä paikoista meiltä löytyy spriiliukoisella tussilla piirrettyjä kuvia, teimme niin että nelivuotias ja kaksivuotias piirsivät Puuhamaasta muistamiaan paikkoja lyijykynällä paperiin ja äiti sitten vahvisti piirrokset paksulla mustalla tussilla. Yhteinen piirtäminen oli tosi mukavaa ja äidin mukana piirtäminen oli selvästi pojista kiva ja kannustava juttu. Nyt piiroksella on leikitty Puuhamaata ahkerasti. Puuhamaa sopi tietysti erityisen hyvin tällaisen kartan piirtämiseen, sillä lopputulos käy hyvin automatosta; Puuhamassa kun kulkevat erilaisia ratoja ja reittejä pitkin niin autot, laivat, junat, helikopterit kuin erilaiset satuhahmotkin. Kaksivuotiaan piirokset eivät ole vielä näköisiä, mutta isoveljen piirosten lomassa ne käyvät oikein hienosti vaikka maastonmuodoista - jos ei ymmärrä mitä kuvat oikeasti esittävät.

Lähikuva "Puuhamaan" sähköautoautoradasta.

Suklaakonvehteja muovailumassasta

Nelivuotias innostui askartelemaan suklaakonvehteja muovailumassasta.

Tarvikkeet: Kovettuvaa muovailumassaa, suklaakonvehtirasioita, sormivärejä / vesivärejä / temperavärejä, (kuviomuotteja), (kaulin).
Kenelle: Suklaan ystävile, joilta jonkinlainen tavoitteellinen muovailu jo sujuu.

Minulla on tapana keräillä mielestäni kauniita tai ainakin kehityskelpoisia elintarvikepakkauksia poikien askartelujen materiaaleiksi. Nelivuotias näki talteen laittamani suklaakonvehtirasian sisukset ja halusi heti ryhtyä tekemään suklaakonvehteja muovailumassasta. Näytin pojalle kuinka massasta voi muotoilla erilaisia kolmiulotteisia muotoja kuten palloja ja miten ne näyttävät sellaisenaan tai litistettynä konvehdeilta. Näytin myös miten konvehteja voisi tehdä ottamalla kaulitusta massasta kuvioita muotilla. Lisäksi ehdotin, että konvehteja voisi koristella pienemmillä muodoilla. Kuivumisen jälkeen nelivuotias vielä maalasi tekemänsä konvehdit, kuva alla. Ainakin lapsen itse keksimänä puuhana konvehtien teko jaksoi innostaa pitkään.

Yllä olevat suklaakonvehdit temperavärein maalattuina.

Lohi ui ohi - 20 kalalaulua (lasten musiikki-CD)

Lasten musiikki-CD: Lohi ui ohi, Meritähden paatti

Vuonna 2009 julkaistu Lohi ui ohi lastenmusiikki-CD on hieno kokoelma lastenlauluja, joista useimmat kertovat ihan tavallisten suomalaisten kalojen ja niitä syövien ihmisten elämästä ja ruokavaliosta. CD:n kappaleet on sanoittanut sanataituri Jukka Itkonen ja laulut ovat mm. kaikkien taaperoiden rakastaman Ihahaa -laulun säveltäjän Marjatta Meritähden käsialaa. Laulut eivät anna ensikuulemalla parhaintansa, mutta ovat sellaisia, että niitä jaksaa kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Laulut on laulanut Ona Kamu ja Kosti Kotiranta, jotka ovat aivan napakymppi valintoja laulamaan juuri nämä laulut. Soittimien käyttö on monipuolista ja mielenkiintoista - asiasta kauheasti ymmärtämättä väittäisin että asialla on hyvin lahjakas joukko muusikkoja. Erityinen kiitos levyllä kuultavalle tyylikkäästi käytetylle viululle, joka ei ole lastenlevyjen vakiosoittimia.

Näistä levyllä lauletaan:

• Vedeneläjistä mainitaan ainakin ahven, lahna, kuha, kiiski, silakka, piikkimonni, hauki, harjus, kolja, silli, merikissa, kampela, suutari, siloneula, ankerias, merilahna, makrilli, salakka, kuha, sorva, kiiski, härkäsimppu, siika, särki, lohi, muikku, merimakkara, merilehmä, ankerias, meduusa, merihevonen, maitovalas, simpukka ja näkinkenkä.
• Kalojen biologiasta mainitaan esim. ruodot, suomut, kidukset, evät, mäti, kutu, parvi, jalokala ja petokala.
• Kalastusjutuista maininnan saivat mm. katiska, uistin, surviaistoukka, mato, nuotta, verkko ja koukku.
• Kalan syömiseen liittyen mainittiin esim. savustaminen, kalakukko, suomustaminen, suolaaminen ja paistaminen.

Kuvailisin CD:n kappaleita ennen kaikkea vaihteleviksi, jokainen levyn kappale on tunnelmaltaan ja tyyliltään hyvällä tavalla erilainen. Jos yhtään osaan tunnistaa niin CD:llä kuullaan ainakin marssia, humppaa, valssia, latinohenkisiä rytmejä ja jatsahtavaa menoa. CD:n kappaleiden välissä on välispiikit, jotka ovat kyllä aikuisen mielestä ihan hauskoja, mutta musiikista tykkäävät muksut eivät millään malta odottaa että se höpötys loppuisi ja musiikki alkaisi taas. Spiikit myös kuluvat paljon nopeammin kuin laulut. Kaipaamaan jäimme myös CD:n laulujen sanoja.

Levy aiheuttaa toistuvaa villiä tanssimista meidän kaksi- ja neljävuotiaissamme. Paria hitainta kappaletta lukuunottamatta levy on sellainen, että sitä näyttää voivan kuunnella vain tanssien ellei sitten satu olemaan tukevasti sidottuna auton turvaistuimeen. Äiti pitää tietysti siitä, että muksut kuulevat hyvin tehtyä musiikkia, taidokkaita sanoituksia ja oppivat ihan huomaamatta valtavan määrän kaloihin liittyvää sanastoa.

CD:n musiikkikappaleet (numeroidut välispiikit jätetty pois listasta):

1. Tuoreimmat kalat ovat mätiä

"Onpa kesä helle taikka sataa lunta, kalaa myy torilla muuan pariskunta. Myyjäsetä huutaa: "Kalakauppa auki! Laitetaanko lahna vai hauki?"

3. Kalakauppias kertoo

"Kalaahan on Suomessakin hyvin monenlaista, pulleaa, laihaa ja ihan lituskaista. Haukea lahnaa ja siikaa, joskus liian vähän joskus liikaa."

5. Ahven

"Ahven viihtyy yhtä lailla järvissä ja merissä. Petokalan viekkaus on ahvenella verissä."

7. Kampelavalssi

"Kampela kampailee raitoja hiekkaan, kuin lautasen varjo se vedessä käy. Kampela havaitsee hauen niin viekkaan. Hiekka vain pölähtää, ei kampelaa näy."

9. Ankerias 

"Turhaa oli pelko, otettiinhan selko, ettei ankerias ole sentään mikään kyy, jonka puremasta pieni lapsi myrkyttyy."

11. Vilakka silakkalau

"Silakka on kiiltävä kuin uistin, vatsastaan terävä kuin luistin."

 13. Onko kiiskellä nuha?

"Onkohan kiiskellä jatkuva nuha, kun se on niin limainen?"

15. Särki

 "Särki katsoo nälkäisenä kastematoa vaikka särjellä on kasvisruokavalio."

17. Muikkuparvi tulee!

"Muikkuparvi tulee! Järvi kiehuu kuin pata."

19. Kalakukko

"Pihalla on lumiukko, uunissa on kalakukko, jota mummi ryhtyi juuri äsken paistamaan."

21. Piikkimonnin partakarvat

"Ruma monni on niitä harvoja, jonka leukaperät kasvavat karvoja. Ruma monni, partakarvat, niin niistä saisi nauhat kaunoluistimiin."

23. Suutari ja siloneula

"Suutari, siloneula, kolja, merikissa, kaikki ne majailevat meren uumenissa."

25. Yö! Salakkaa en syö!

 "Rannalla järven kalakkaan, koukkuni tarttui salakkaan. Salakan henki säästettiin ja se vapaaksi päästettiin."

27. Härkäsimppu

"Järviemme syvänteissä märkä härkä laiduntaa. Ja kuka käy simpun kimppuun?"

29. Ravintoketjulaulu

"Kiiski söi toukan, ahven kiisken söi. Ihan turhaan kiiski siinä vastaan räpiköi."

31. Lahna lisääntyy

"Voi hammastahna, miten lahna joskus lisääntyy. Järvi muuttuu reheväksi, lahna senkun lisääntyy."

33. Lohi ui ohi

"Oi lohi, oi lohi, sinä silmieni ilo, silkkaa lihasta jokainen kilo."

35. Villi silli

"Silli tuli villiksi törmättyään lahnaan. Se puri sitä pyrstöstä ja sotki mätitahnaan."

37. Väinämöisen soiva hauki

"Sai moni avun vaivaansa, kun Väinämöinen laivaansa kantoi suuren hauenleukaluisen kanteleen ja soitti sitten koko päivän laivankannelta."

39. Vedenpinnan alla

"Veden pinnan alla merimakkaralla sekä simpukalla oma koti on."

Näyttäisi siltä, että levyä ei tällä hetkellä ainakaan nettikaupoista CD:nä löydä. Kirjastosta sen voi löytää, kannattaa tarkistaa. Suosittelemme lämpimästi!  

Lapsen käyttö metrimittana

Metrimitta tämäkin

Kenelle: Leikki-ikäiselle
Tarvitaan: Lapsi metrimitaksi, (metrimitta)

Meidän neljävuotiaamme on nyt aika lailla tasan metrin mittainen eli hän soveltuu loistavasti metrin mitaksi. Tästä innostuneena mittailimme esimerkiksi pöydän, tuolien ja sähkökytkinten korkeutta sekä mattojen pituutta häntä mittana käyttäen. Erityisen hauskana meidän metrimittamme piti pöydän mittaamista niin että mitta levitettiin pitkin pituuttaan pöydälle. Mukava touhu antaa metrin mittaiselle kaverille hyvän käsityksen siitä kuinka pitkä metri on. Jos lapsi on jo pidempi, voidaan tietysti mitata mihin asti lasta metri ulottuu ja käyttää tätä väliä mittana, esimerkiksi varpaista nenään -mitta voisi olla oikein kutkuttavan hauska myös.

Hauska matematiikkakirja - Pöllö opettaa kertotaulut

Kirja: Hauska matematiikkakirja - Pöllö opettaa kertotaulut, Holly Beaumont 

Kirjassa Hauska matematiikkakirja opetellaan kertotaulut aina kymmenen kertotauluun asti.

Kiitämme:

• Kirjan kannessa olevaa hauskaa pöllöä, joka osaa laskea kertolaskuja, kts kuva yllä. Kahta kiekkoa pyörittäen valitaan kerrottavat luvut, jotka näkyvät pöllön silmissä ja pöllön masusta voi lukea lukujen tulon.
• Runsasta määrää kuvaesimerkkejä kertolaskuista, kts kuva alla.
• Kertotaulut opetellaan helpommasta vaikeampaan (järjestyksessä 1, 2, 10, 5, 3, 4, 9, 6, 7 ja 8).
• Kertotauluhin liitettyjä havaintoja, kuten että kahden kertotaulu on luettelo parillisista luvuista,   viiden kertotaulussa kaikki tulot loppuvat nollaan tai vitoseen jne.
• Kertotaulujen esittämistä lukutaulukkona, jossa on kaikki luvut 1-100 ja josta kertotauluun kuuluvat luvut on ympyröity. 
• Mukaan on laitettu esimerkin vuoksi myös yhdentoista ja kahdentoista kertotaulut. Ainakin ennenvanhaan jotkut lapset jäivät alaluokilla siihen uskoon, että kertomista tehdään vain luvuilla 1-10, joten on hyvä näyttää, että vaikka ulkoa ei tarvitse opetella enempää niin kertolaskuja voi toki laskea isommillakin luvuilla kuin kympillä.

Moitimme:

• Lapsikin ihmetteli, kun kirjan kannessa oleva pöllö ei osaa ollenkaan nollalla kertomista. Nollalla kertomista ei oltu esitelty kirjassa muutenkaan.
• Kirjassa hiukan huojutaan kertolaskun määritelmän kanssa, siellä väitetään: "5 * 2 on sama kuin 2 * 5." Ei kyllä pidä paikkaansa, sillä 5 * 2 = 2 + 2 + 2 + 2 + 2 = 10 ja 2 * 5 =  5 + 5 = 10. Niiden tulot ovat kyllä yhtä suuret ja kertolasku on vaihdannainen, mutta ne eivät ole samat kertolaskut. Tämä voi olla kyllä suomentajankin kirjaan lisäämä virhe.

Viiden kertotaulun harjoittelua Hauskassa matematiikkakirjassa.

Vielä hiukan enemmän ymmärtämistä ja vähemmän mekaanisuutta painottavaa otetta jos olisi löytynyt niin tämä kirja olisi ollut suorastaan huippu, nyt sanoisin kirjaa vain tosi hyväksi. Jos kertotaulut kiinnostavat tai takkuavat, tästä kirjasta voi hyvinkin löytyä lisää innoitusta.

Kirja:

• Hauska matematiikkakirja - Pöllö opettaa kertotaulut, Holly Beaumont,  Kids.fi, 2012

Kauneinta lastenkirjakuvitusta: Sateenkaarikala tutkii meren syvyyksiä

Kirja: Sateenkaarikala tutkii meren syvyyksiä

Sateenkaarikala tutkii meren syvyyksiä -kirja on ollut meillä kirjastosta lainassa jo useita kertoja. Aivan ensimmäisenä ihastuin Marcus Pfisterin kirjan kauniiseen, vaihtelevaan, maalaukselliseen ja tunnelmalliseen kuvitukseen eikä kuvien tenhovoima tunnu katoavan useiden lukukertojenkaan jälkeen. Poikien äitinä arvostan myös kirjan kuvien kimmeltävää ulkoasua - poikien kanssa ei yleensä pääse näiden kimmelyshommien kanssa puuhailemaan. Voisikohan joku tehdä söpön ja kimmeltelevän autokirjan meitä äitejä varten? No, takaisin raiteille.

Kirjan tarina on sujuva ja siinä on tärkeä opetus erilaisuuden hyväksymisestä. Sateenkaarikala hukkaa hohtosuomunsa ja sitä etsiessään hän tutustuu pohjassa asusteleviin otuksiin ja saa heiltä apua hohtosuomun etsimisessä. Erilaisuudestaan huolimatta Sateenkaarikala ja pohjan asukit ystävystyvät. Kun hohtosuomu on löytynyt ja Sateenkaarikala palaa pinnalle, muut pinnan asukit ovat ihmeissään, kun Sateenkaarikala oli uskaltanut tutustua pohjan asukkeihin.

Tästä kirjasta meillä pitävät niin äiti kuin lapset, lämmin suosituksemme!


Kirja:

• Sateenkaarikala tutkii meren syvyyksiä, Marcus Pfister, Lasten keskus, 2010

Saksien käytön ja leikkaamisen harjoittelua

Saksien käytön harjoitteluun tarvittavat välineet.

Kenelle: Leikki-ikäiselle
Tarvitaan: Valmiiksi tulostetut/piirretyt harjoitukset, hyvät lastensakset


Saksien käytön harjoittelu on montessorimenetelmässä yksi käytännön elämän töistä. Saksien käyttäminen on lapsista todella hienoa ja jännittävää eikä harjoittelemiseen juuri motivointia tarvita. Voit tulostaa yllä oleviin harjotuksiin materiaalit täältä. Ensimmäiset leikkausharjoitukset kannattaa tehdä viivattomaan paperiin ja keskittyä aluksi vain siihen, että lapsi saa sakset auki ja kiinni. Paksumpi kartonki voi osoittautua helpommaksi leikattavaksi kuin ohut paperi. Harjoitukset ovat iloisemman näköiset ja helpommin hyödynnettävissä jatkoaskarteluissa, jos tulostat ne värilliselle paperille/kartongille.

Saksien täytyy olla sopivan kokoiset lapsen käteen, muutoin leikkaaminen ei onnistu. Myytävänä on muoviteräisiä turvasaksia sekä metalliteräisiä lapsille suunniteltuja saksia, yllä olevassa kuvassa näkyy esimerkki molemmista. Pienimmille muoviteräiset sakset ovat turvallisin vaihtoehto, sillä niillä ei saa leikattua itsestään palaa pois. Tosin paperiakin muoviteräiset sakset leikkaavat huonommin, sakset leikkaavat vain jos ne ovat juuri oikeassa kulmassa paperiin nähden. Asia ei sinänsä ole pelkästään huono, sakset opettavat lapsen pitämään saksia oikeassa asennossa paperiin nähden. Meillä kaksivuotias leikkaa muoviteräisillä saksilla ja neljävuotias saa jo käyttää metalliteräisiä lastensaksia.

Ohjaus:

• Saksilla leikataan aina istuen pöydän vieressä. 
• Saksien terä osoittaa leikatessa aina lapsesta ja lapsen omista käsistä poispäin.
• Selitä miten lapsi voi valita tehtävät siten, että etenee helpommasta vaikeampaan.
• Näytä miten saksia pidellään ja miten paperiliuska asetetaan saksien väliin niin että ensimmäinen viiva on saksien terän kohdalla. 
• Kerro, että paperi on tarkoitus leikata aivan viivan kohdalta.
• Kun lapsi osaa leikata suoria linjoja, näytä miten saksien suunta käännetään kulmakohdissa sekä miten kaarevia muotoja leikkataan.

Muksut ovat hyvin ylpeitä ja riemuissaan kehittyvistä saksienkäyttötaidoistaan. Suosittelemme!


Lähteet:

• Saksien käytön harjoittelu (s. 82-83): Auta minua tekemään itse - Montessorimenetelmän sovelluksia, Helena Parkkonen, WSOY, 1991
• Blogi, jonka harjoituksiin yllä on linkki: http://teachingfromatacklebox.blogspot.ca/2012/03/paper-cutting.html

Kirjasuositus pienelle englanninopiskelijalle: First Little Learners Treasury, Richard Scarry

Kirja: First Little Learners Treasury, Richard Scarry

Meidän kirjastostamme löytyy kiitettävä valikoima englanninkielisiä lastenkirjoja, mutta ne eivät ole kovin hyvin uponneet meidän kaksi- ja neljävuotiaisiimme. Vauvojen kuvakirjat ovat liian yksinkertaisia ja tarinallisten kuvakirjojen teksti tahtoo olla vielä liian vaikeaa seurattavaa. Loistava välimuoto näistä on Richard Scarryn kirja First Little Learners Treasury, jossa ei ole varsinaista juonta vaan kuviin vain liittyy lause tai kaksi, jotka jaksaa hyvin kuunnella ja sulattaa vähäisemmälläkin kielitaidolla.

Kirjan sisältö ja sanasto soveltuu hyvin englannin opiskelua aloittavalle ja kuvat ovat hurjan hauskoja ja niissä on paljon tutkittavaa. Kirjassa on seuraavat osat:

• From 1 to 10: Luvut 1-10.
• Colors: Käydään läpi värit punainen, sininen, keltainen, vihreä, pinkki, musta, valkoinen, ruskea, violetti ja oranssi sekä niiden sävyjä. 
• Shapes and Opposites: Esitellään muotoja ja vastakohtia mm. kolmio, neliö, ympyrä, suorakaide, tähti, suora, kaareva, katkoviiva, yläpuolella, alapuolella, edessä, takana, yli, ali, ympäri, korkea, matala, iso, pieni, paljon, vähän, hidas, nopea, kylmä, kuuma.
• This is me: Minä osaan kävellä, juosta, hypätä, puhua, harjata hampaani, jne. Käydään läpi ruumiinosien ja vaatteiden nimet. 
• This is my house: Talon ulospäin näkyvien rakenteiden nimet esim. ikkuna, katto, savupiippu jne. Tutkitaan millaisia tavaroita löytyy keittiöstä, olohuoneesta, makuuhuoneesta, kylpyhuoneesta, kellarista ja ullakolta. Erilaisten talojen nimet.
• Cars and Trucks: Erilaisia mielikuvituksellisia autoja, moottoripyöriä ja työkoneita.

Kirjan kaikki osat on julkaistu aikaisemmin yksittäisinä kirjoina esim. Richard Scarry's From 1 to 10 ja niitä voi löytää myös yksittäisinä kirjastosta. Lämmin suosituksemme!

Kirja:

•  First Little Learners Treasury, Richard Scarry, J-B Communications & Random House, 2000