Pikku Akan runoja

Pikku Akan taikapäivä - Pikku Akan kootut runot ja laulut

Runoista ensimmäisenä meidän leikki-ikäisille pojillemme kolahtivat Ilse Saareksen kirjoittamat Pikku Akan runot. Pikku Akka -kirjat kertovat pienestä noidasta, mustasilmästä, iloisesta jolla on hallussaan mahtava taika. Pikku Akka taikoo piparminttuja vanhasta hatustaan, mutta hän osaa taikoa myös lapsille ja aikuisille iloista yhdessäoloa.

Minun äitini on lukenut minulle Pikku Akkaa lapsena, joten näiden runojen lukeminen omien poikieni kanssa on ollut hyvin nostalgista. Meiltä löytyy vielä juuri se vuonna 1974 painettu Pikku Akka -kirja, jota minulle on luettu pienenä, kuva alla. Runoista on julkaistu myös uusi Pikku Akan taikapäivä -kirja vuonna 2005, kuva yllä, tämän kirjan olemme lainanneet kirjastosta. Molemmissa kirjoissa on myös sävellettyjen runojen nuotit.

Pikku Akka

Ehkä minulla on nostalgiset silmälasit, mutta meillä oleva vanha Pikku Akka -kirja on sekä runoiltaan että kuvitukseltaan onnistuneempi paketti kuin uusi taikapäivä kokoelma. Taikapäivä ei toki ole huono, siinä on kaikki vanhat runot ja lisäksi siihen on tuotu joukko uusia runoja, mutta uusista runoista vain harva on kolahtanut meidän runoraatiimme. Vanhan kirjan runot osuvat upeasti pienten lasten kokemusmaailmaan ja niihin on helppo pientenkin samaistua: runoillaan autosta, kauppakassista, ärhentelystä, riehaantumisen ilosta, väreistä, kylmästä ja lämpimästä, vuodenajoista, syömisestä, tanssimisesta, laulamisesta, kuusta, tuulesta, sateesta ja ukkosesta, peseytymisestä ja nukkumaanmenosta. Uusissa runoissa mukaan tulee ainakin meidän muksuille outoa väkeä kuten vesihiisi, merenkuninkaan pikkuprinsessat ja kuutar. Monet uudet runot ovat muutenkin hiukan tekotaiteellisen ja väkisin väännetyn oloisia. Kuvitus on uusittu modernimmaksi ja sitä on lisätty kuitenkin vanhan kirjan henkeä mukaillen.

Vanhassa kirjassa Pikku Akkaa mainostetaan menetelmänä, jolla voidaan vahvistaa lasten kielellistä kehitystä. Sen avulla lasta voi opastaa äänteiden, sanojen ja puheen tuottamisessa ilman, että mukana on oppitunnin makua. Runoissa onkin tavallista rikkaampaa äänteiden käyttöä; auto sanoo DRRR ja DR-DR-DR-DR, pikkuakan kassi on ÄSSÄN KÄSSÄN, Koni köntys sanoo Ptruu, Pikku Akka luistelee öngen-köngen-köppyröitä, tuuli sanoo puuh-puuh ja ukkonen sanoo tom-tom-tom, pum-pum-pum, pom-pom-pom ja tum-tum-tum ja sade sanoo litsis-lätsis-litsis-lots, plim-plim-plimplimplom ja dilp-dilp-dilpdilpdolp. Lisäksi useimmat runot loppusoinnultaan rimmaavia.

Hyvää ei pitäisi alkaa korjaamaan ja loistavat pitäisi vallan jättää rauhaan. Koska vanhaa kirjaa tuskin mistään saa, Pikku Akan taikapäivään kannattaa kuitenkin aivan ehdottomasti tutustua; kirja on yhdeltä tekijältä paras kokoelma pieniinkin lapsiin uppoavia runoja, johon olen saanut tutustua. Pikku Akan taika tosin toimii myös aikuisiin, minun Pikku Akka -fanitukseni on nyt kestänyt noin 35 vuotta eli olen jo kroonikko. Näitä oli ihana kuunnella lapsena ja näitä on suuri ilo lukea yhdessä lasten kanssa.


Lähteet:

• Pikku Akka, Ilse Saares ja Maria Kaura-Aho, kirja, WSOY, 1974
• Pikku Akan taikapäivä - Pikku Akan kootut runot ja laulut, kirja, Ilse Saares ja Maria Kantlin, WSOY, 2005