"Kerro satu, sellainen kuin itse haluat. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerrot. Lopuksi luen tarinasi, ja voit muuttaa ja korjata sitä mikäli haluat."
Saduttaminen kuulostaa hienolta, mutta ei ole ollenkaan vaikeaa. Yllä olevassa lainauksessa on kaikki mitä lapsen tai aikuisen täytyy tietää sadutuksesta nauttiakseen siitä. Sadutuksessa lapsi tulee kuulluksi ja aikuinen oppii lapsestaan varmasti jotain uutta. Lapsi saa tarinoida juuri siitä asiasta kuin haluaa ja aikuinen ei muuta tai korjaa lapsen "virheitä". Mitä isompi lapsi on, sitä nopeammin tarinaa alkaa tulla ja silloin lasta voi pyytää odottamaan, jotta kaikki saadaan kirjattua.
Meidän kaksivuotiaamme mielestä sadutus on hillittömän hauskaa ja hän on silmin nähden ylpeä omista tarinoistaan. Poika nauraa kippurassa, kun luen ääneen hänen tarinoitaan ja vaatii kuulla ne yhä uudelleen. Aikuisen mielestä kaksivuotiaan tuotokset eivät oikeastaan ole vielä tarinoita ollenkaan vaan paremminkin luetteloita pojalle tärkeistä asioista ja tapahtumista. Saduttamalla kuulen kuitenkin paremmin mitä poikani päässä liikkuu kuin mitä ikinä juttelemalla osaisin hänestä irti saada. Meillä on ollut tapana tehdä lapsille kuva-albumeita lapsuudesta ja näistä kaksivuotiaan saduista on tarkoitus laittaa sinne lainauksia muistoksi. Ehkä myöhemmin teemme kuvitettuja satukirjoja myös.
Tähän hommaan ei tarvita kuin kynää ja paperia, kannattaa kokeilla!
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti