Näin markkinoit klassista musiikkia lapsille, osa Star Wars

Meillä kumpikaan poikasista ei ole vielä siinä iässä, että saisivat Star Wars elokuvia katsoa, mutta kaikki mikä liittyy elokuviin on todella kova juttu kavereiden keskuudessa. Koska John Williamsin musiikki on oiken kelvollista klassista musiikkia, Star Wars näyttää olevan oivallinen keino markkinoida klassista musiikkia pienille tyypeille. Laitoin alle mielestäni parhaat löytämäni linkit kaiken ikäisille sopiviin videoihin.

Star Wars Teema

Tässä Star Warsin Teeman versiossa näkyy alussa Star Wars logo, mikä on erittäin tärkeää pienille katsojille. Orkesteria on kuvattu hienosti monesta suunnasta lähikuvissa niin että kuvassa näkyy aina pääroolissa olevia soittimia.

Imperial March / Darth Waderin Teema

Tässä videossa ei valitettavasti Star Wars logoa näy, mutta valitsin tämän mukaan samasta syystä kuin edellisen, orkesteria on kuvattu hienosti ja pääosassa olevat soittimet nousevat videolla selkeästi esiin.

Sibeliuksen Finlandia kuvitettuna

Tämä kaunis ja tyylikäs kuvitus Sibeliuksen Finlandialle löytyi aivan vahingossa. Neljävuotias ja kuusivuotias vaativat nähdä tämän monta kertaa. Odotus kappaleen suvantovaiheiden yli palkitaan ruhtinaallisesti; Eläinkohtaukset todella kiinnostivat, innostivat ja riemastuttivat lapsia. Kuvan ja musiikin yhteensovitus oli todella taiturimaista, kelpasi isoille ja pienille. Lämmin suosituksemme!

Fiiliksiä soiton opiskelusta Suzukimenetelmän mukaan

Neljävuotiaan 1/16 viulu, kuvassa on myös tulitulitikkuaski ja viulistin varpaat antamassa mittakaavaa viulun koosta.

Meidän neljävuotiaamme on harjoitellut nyt puoli vuotta viulun soittoa ja kuusivuotiaamme vuoden pianon soittoa Suzukimenetelmän mukaan. Alle kokosin tällä kokemuksella syntyneitä fiiliksiä Suzukimenetelmästä:

+ Pienet lapset eivät voi opetella soittamaan itsekseen vaikka heillä olisi opettaja, he tarvitsevat vanhemman apua ja ohjausta harjoittelussa. Suzuki on oivaltanut tämän ja vanhemmilta edellytetäänkin soittotunneille osallistumista, muistiinpanojen tekoa ja kotiharjoittelun ohjaamista. Vanhempia ohjataan ja autetaan lasten opettamisessa.
+ Suzukiopettajat ovat erikoistuneet opettamaan pieniä lapsia ja osaavat opettaa leikin varjolla.
+ Lapsille ei ensimmäisenä tungeta nuotteja nenän eteen ja aleta soittamaan niistä. Soittimen hallinta ja soittaminen ovat ihan riittävän vaikeita tehtäviä pienelle ilman nuotinlukuakin. Nuotit kaivetaan esiin, kun lapsi on siihen valmis ja soittaminen sellaisella tasolla, että käsittelykykyä jää päässä nuotinluvullekin.
+ Lapset osallistuvat ryhmäsoittotunneille heti, kun saavat soittimesta ääntä. Lapsille syntyy heti käsitys, että musiikkia tehdään yhdessä ja he saavat kiinni yhteissoiton juonesta jo hyvin varhain. Etenkin pianonsoiton opettelu jollain muulla metodilla voi olla hyvinkin yksinäistä puuhaa eikä mahdollisuuksia soittaa yhdessä muiden lasten kanssa ole välttämättä ennen kuin lapsi on jo varsin edistynyt.
+ Ryhmäsoittotunneilla lapset ja heitä ohjaavat vanhemmat näkevät monen tasoisia lapsia ja huomaavat kuinka paljon ovat jo oppineet, kuinka toisillakin on vaikeuksia samojen asioiden kanssa kuin itsellä ja että noinkin hienosti voi soittaa.
+ Suzukileirit luovat soittamiseen yhteisöllisyyttä, antavat lapsille hienoja elämyksiä ja tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia tutustua muihin perheisiin.

+/- Soitettavat kappaleet opetellaan soittamaan korvakuulolta. Menetelmään kuuluu siksi harjoiteltavien kappaleiden kuuntelu CD:ltä päivittäin. Mitä useamman kerran päivässä lapsi kuuntelee työn alla olevia kappaleita CD:ltä, sitä helpompaa hänen on niitä soittaa. Soittamalla CD:eitä voi auttaa lasta paljon, mutta joskus meinaan kyllä väsyä kuuntelemaan niitä samoja kappaleita yhä uudelleen ja uudelleen.
+/- Edistyminen on väistämätöntä ja kaikki oppivat, mutta mikään ei todellakaan tule ilmaiseksi. Jos ainakin toinen vanhempi ei ole valmis panostamaan merkittävää aikaa joka päivä lapsen soittoharrastukseen, tämä menetelmä ei ole hyvä valinta.
+/- Kaikki lapset soittavat samoja Suzukivihkojen kappaleita. Se mahdollistaa hienon yhteissoiton ryhmäsoittotunneilla ja lapsille yhteisen musiikkihistorian. Toisaalta se ei jätä omalle musiikkimaulle paljoa sijaa. Puritaanisimmat opettajat soitattavat vain Suzukivihkojen kappaleita, rennommat sallivat ohjelmistoon muutakin materiaalia.
+/- Vanhoja kappaleita ei päästetä unohtumaan, kun ne on kerran opittu. Kappaleita soitetaan yhdessä yhteissoittotunnilla ja aina kun lapsi saa vihkon soitettua läpi siitä pidetään vihkokonsertti, jossa lapsi soittaa koko vihkon kaikki kappaleet läpi. Suzukisoittajalle ei käy niin, että hän ei osaisi soittaa aina joitakin kappaleita, jos hänetä pyydetään soittamaan. Vanhojen kappaleiden kertaaminen alkaa kuitenkin olemaan iso työ harjoittelun rinnalla ja vaatii suunnitelmallisuutta, kun repertuaaria on kertynyt jo jonkin verran. Vanhat hyvin osatut kappaleet tarjoavat mahdollisuuden hioa soittamisen tekniikkaa, kun kappaleen läpi soittaminenon helppoa.
+/- Lasten omat tunnit pyritään pitämään kahden lapsen yhteistunteina, jolloin osan tunnista lapsella on omaa opetustaan, osan aikaa lapsia opetetaan yhdessä tai he soittavat yhdessä ja osan aikaa lapsi odottaa vuoroaan kuunnellen toisen opetusta tai piirtelemällä ja leikkimällä hiljaa. Meidän toisen muksun kanssa opiskelukaveri aiheuttaa lähinnä tarvetta esitellä temppuilutaitoja ja yhteistunnit eivät ole toimineet hyvin. Toiselle lapselle taas soittopari on muodostunut todella rakkaaksi ja soittotunnille meno on aina kivaa, koska siellä näkee omaa soittokaveria. Yhteistunnit ovat kuitenkin ehdottomasti kokeilun arvoisia. Toisen lapsen opetuksen hyvin passiivisestakin kuuntelusta jää varmasti asioita lapselle mieleen.

- Menetelmässä ei kiinnitetä huomiota improvisaatioon ja säveltämiseen. Meillä vanhempi lapsi olisi kiinnostunut näistä ja ne puolet musiikista jäävät paitsioon.
- Soitettavat kappaleet ovat umpiklassisia. Se on ihan kiva, jos sattuu rakastamaan vain klassista, mutta hiukan laajempi musiikin tyylien kirjo olisi minusta toivottavaa.

Onko kuulolla muita Suzukivanhempia, mitkä ovat teidän fiilikset?

Ihan itekseen soiva laulukirja

Soili Perkiö: Soiva laulukirja

Tämä kirja on jo ainakin tuhannessa blogissa nostettu esiin, mutta on se vaan sen arvoinen. Soili Perkiö on tehnyt lastenkulttuuriteon kokoamalla Soivaan laulukirjaan mukavan valikoiman lastenlauluja säestyksen kera. Jokaiseen viiteenkymmeneen lauluun kirja osaa nappia painamalla soittaa säestyksen, jonka mukana osaamme me variksetkin sujuvammin laulella. Kirjan äänentoisto ei varmasti kelpaa hifistille, mutta laululleen tukea kaipaava saa paljon apua soitetusta melodiasta ja yllättävän hyvältä se säestys kuitenkin kuulostaa. Jos kirjassa olisi säestys CD, joka pitäisi laittaa soittimeen soimaan, säestys jäisi helposti kuuntelematta. Kirjan nappeja jaksaa kyllä painella päivän touhuista väsyneempikin laulaja ja säestys on aina saatavilla siellä missä kirjakin. Näin se soi Tammen esittelyvideolla:

Kirjasta on muotoutunut meille hyvin tärkeä. Iltasadun lisäksi molemmat pojat saavat valita kaksi mieleistänsä iltalaulua, jotka laulamme kirjan säestämänä. Uusien laulujen opettelukin luonnistuu helposti soitetun melodian avulla. Ainoa vika kirjassa on se, että reilun puolen vuoden veivaamisen jälkeen kaipaisimme jo uusia lauluja - missä viipyy kirjan jatko-osa?! Suosittelemme lämpimästi kaikille, jotka haluaisivat laulaa enemmän lastensa kanssa, mutta oma laulu ei kuulosta niin hyvältä kuin toivoisi - tai ihan kaikille uusien laulujen opetteluun.

Retkivinkki: Se "oikea" Koiramäki eli Yli-Kirran kotiseutumuseo Punkalaitumella

Koiramäen talon pihapiiriä.

Kävimme siellä ihan oikeassa Koiramäessä eli Yli-Kirran kotiseutumuseossa Punkalaitumella tutustumassa kolmevuotiaan ja viisivuotiaan kanssa. Alue on palautettu alkuperäisen oloiseksi valokuvien perusteella ja juuri tästä museoalueesta Mauri Kunnas on lainannut omalle Koiramäelleen puitteet 1800-luvun maalaiselämälle. Mukavampaa historian oppituntia muksuille tuskin voisi kuvitella. Museo on leppoisa retkikohde, jossa ei ole ryysistä eikä ruuhkia. Helteelläkin talot ovat yllättävän viileitä sisältä, joten visiitti sopii myös kuuman päivän puuhaksi.

Jos jaksamista riittää, museossa on paljon muutakin nähtävää kuin pelkkä Koiramäen talon pihapiiri ja sen rakennukset.

Museolueen talot ovat Koiramäki -faneille valmiiksi tuttuja ja Koiramäen talossa -kirjan ympäristöistä ja esineistöstä bongasimme valtaosan. Molemmat pienet jaksoivat olla innoissaan näkemästään.

Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa kannattaa lukea huolella ennen reissua.

Paremminkin olisivat voineet museossa hyödyntää Kunnaksen kirjoja, laittaa esineistöä selkeämmin näytille ja siivota ylimääräiset tavarat nurkista, mutta paljon löytämisen riemua saimme ja olimme erittäin tyytyväisiä reissuumme, jonka kruunasi käynti museon kivassa kahvilassa. Kannattaa poiketa!

Esimerkiksi tämä kirjan näkymä ja sen esineistö löytyy lähes identtisenä museosta.

Lisätietoja:

• Museon nettisivut: http://www.koiramaentalo.fi/
• Yle:n uutinen aiheesta: http://yle.fi/uutiset/oikea_koiramaki_loytyy_punkalaitumelta/6726948

Okido: Englanninkielinen taide- ja tiedelehti 3-8 vuotiaille

Okido -lehden numeron 26 kansi, joka on teemanumero "Space"

Olen etsiskellyt pojille mukavaa lehteä tilattavaksi ja nyt olemme löytäneet lehden, jonka sisältö kiinnostaa muksuja ja on äidin mielestä sopivan opettavaista. Okido on englanninkielinen taide- ja tiedelehti 3-8 vuotiaille. Meillä kolmevuotias ei vielä jaksa kauhesti lehden tarinoista innostua, mutta viisivuotiaan kanssa se luetaan kannesta kanteen. Molempien muksujen kanssa olemme tehneet lehden tehtäviä ja pelanneet lehdestä löytyneitä pelejä. Yhdestä numerosta riittää puuhaa useampaankin touhu- ja lukutuokioon. Veikkaisin, että lehti on parhaimmillaan tilattuna eskarilaiselle tai ekaluokkalaiselle.

Lehti ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa, mutta se on laadukkaasti toimitettu. Jokainen lehden numero keskittyy kokonaan yhteen teemaan, joita on ollut esimerkiksi avaruus, kasvit, karvat ja värit. Lehdessä on teeman ympärille huolellisesti suunniteltuja ja kohteena olevalle ikäryhmälle hyvin toimivia tehtäviä, puuhaohjeita, reseptejä, kuvitettuja tarinoita, vitsejä ja sarjakuvia. Jos vanhoissa numeroista löytyy jokin kiinnostava teema, vanhoja numeroita voi ostaa myös yksittäiskappaleina.

Jos olet tiedeintoilija ja opettelette muksujen kanssa englantia, tämä lehti on löytö. Tilaaminen Englannista alla olevan Okido-linkin kautta onnistui sujuvasti ilman mitään häslinkejä. Lämmin suosituksemme.


Lähteet:

• Okido -lehden kotisivut: http://www.okido.co.uk/
• Tsekkaa itse ja lue näytenumero ilmaiseksi netistä: http://issuu.com/okido/docs/okido24/1?e=1573369/2205518

Kielikylvyssä

Poikamme ovat opetelleet kotona englantia jo toista vuotta ja aloittivat kolmisen kuukautta sitten kielikylvyn englanninkielisessä päiväkodissa. Tässä jotain huomioita meidän päiväkodistamme - ehkä näistä ajatuksista on iloa jollekulle, joka harkitsee kielikylpyä lapselleen:

+ Leikkikoulu on oikeasti kansainvälinen, siellä on lapsia, jotka eivät puhu suomea eivätkä englantia, on natiiveja englannin puhujia ja suomenkielisiä lapsia. Lapset tottuvat eri näköisiin ja taustaisiin ihmisiin.
+ Lapset tuntuvat oppivan englantia hyvin. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu arkisissa tilanteissa ja leikin varjolla. Pedagoginen taso ja ilmapiiri kuitenkin vaihtelee päiväkotien ja ryhmien välillä, kannattaa ehdottomasti tutustua päiväkotiin huolella etukäteen.
+ Lapset tekevät paljon erilaisia retkiä ja puuhailevat muutenkin todella mielenkiintoisia juttuja.
+ Nelivuotias viihtyy jo niin hyvin, että odottaa innolla päiväkotiin pääsyä pidemmän poissaolon ja joskus jo viikonlopunkin jälkeen. Kolmevuotias on sopeutunut, mutta ei saa vielä aivan yhtä paljoa hoidosta kuin isompi veljensä.

+/- Vain harvat opettajat ovat natiiveja englannin puhujia. Kaikki kuitenkin puhuvat ihan hyvää englantia. Minusta on mukavaa, että osa opettajista on suomenkielisiä, jolloin lapset voivat tarvittaessa kertoa asiansa myös suomeksi.
+/- Vanhemmilta odotetaan aktiivisuutta monessa asiassa. Lapsia ei voi vain roudata säilytykseen, heillä on joka viikko useita tapahtumia, jotka edellyttävät vanhemmilta vaikkapa jonkin vaatetuksen tai tavaran toimittamista päiväkotiin.
+/- Toisen pojan lastentarhanope on englanninkielinen ja äidille tulee välillä sellainen olo kuin olisi ulkomailla, kun koittaa hoitaa pojan asioita. Englanti kyllä sujuu itseltäni, mutta eihän sillä itseään ilmaise yhtä hyvin kuin äidinkielellään ja jos asia on vähän vaikea suomeksikin niin englannin käyttö ei helpota tilannetta. Kannattaa siis vanhempana huomioida, että siellä kielikylpypäiväkodissa myös vanhemmat saavat kielikylpeä. Eli maistaa omaa lääkettään.

- Suomenkieltä osaamattomat opettajat eivät pysty puuttumaan suomenkielisten lasten väliseen kiusaamiseen.
- Ryhmäkoko on meidän päiväkodissa - kuten useimmissa muissakin - liian suuri.

Tällä hetkellä kolmevuotiaan sanavarasto selvästi laajenee ja hän osaa yksittäisten sanojen lisäksi joitakin fraaseja. Neljävuotias puhuu jo kieliopillisesti oikeilla lauseilla. Pojat puhuvat englantia välillä myös kotosalla ja jotkut ruokapöydän fraasit tulee meillä nykyisin aina hoidettua englanniksi. Jos pojat vaihtavat kielen englantiin niin höpöttelemme englanniksi kunnes joku taas vaihtaa puheen suomeksi.