Kielikylvyssä

Poikamme ovat opetelleet kotona englantia jo toista vuotta ja aloittivat kolmisen kuukautta sitten kielikylvyn englanninkielisessä päiväkodissa. Tässä jotain huomioita meidän päiväkodistamme - ehkä näistä ajatuksista on iloa jollekulle, joka harkitsee kielikylpyä lapselleen:

+ Leikkikoulu on oikeasti kansainvälinen, siellä on lapsia, jotka eivät puhu suomea eivätkä englantia, on natiiveja englannin puhujia ja suomenkielisiä lapsia. Lapset tottuvat eri näköisiin ja taustaisiin ihmisiin.
+ Lapset tuntuvat oppivan englantia hyvin. Oppiminen ja opettaminen tapahtuu arkisissa tilanteissa ja leikin varjolla. Pedagoginen taso ja ilmapiiri kuitenkin vaihtelee päiväkotien ja ryhmien välillä, kannattaa ehdottomasti tutustua päiväkotiin huolella etukäteen.
+ Lapset tekevät paljon erilaisia retkiä ja puuhailevat muutenkin todella mielenkiintoisia juttuja.
+ Nelivuotias viihtyy jo niin hyvin, että odottaa innolla päiväkotiin pääsyä pidemmän poissaolon ja joskus jo viikonlopunkin jälkeen. Kolmevuotias on sopeutunut, mutta ei saa vielä aivan yhtä paljoa hoidosta kuin isompi veljensä.

+/- Vain harvat opettajat ovat natiiveja englannin puhujia. Kaikki kuitenkin puhuvat ihan hyvää englantia. Minusta on mukavaa, että osa opettajista on suomenkielisiä, jolloin lapset voivat tarvittaessa kertoa asiansa myös suomeksi.
+/- Vanhemmilta odotetaan aktiivisuutta monessa asiassa. Lapsia ei voi vain roudata säilytykseen, heillä on joka viikko useita tapahtumia, jotka edellyttävät vanhemmilta vaikkapa jonkin vaatetuksen tai tavaran toimittamista päiväkotiin.
+/- Toisen pojan lastentarhanope on englanninkielinen ja äidille tulee välillä sellainen olo kuin olisi ulkomailla, kun koittaa hoitaa pojan asioita. Englanti kyllä sujuu itseltäni, mutta eihän sillä itseään ilmaise yhtä hyvin kuin äidinkielellään ja jos asia on vähän vaikea suomeksikin niin englannin käyttö ei helpota tilannetta. Kannattaa siis vanhempana huomioida, että siellä kielikylpypäiväkodissa myös vanhemmat saavat kielikylpeä. Eli maistaa omaa lääkettään.

- Suomenkieltä osaamattomat opettajat eivät pysty puuttumaan suomenkielisten lasten väliseen kiusaamiseen.
- Ryhmäkoko on meidän päiväkodissa - kuten useimmissa muissakin - liian suuri.

Tällä hetkellä kolmevuotiaan sanavarasto selvästi laajenee ja hän osaa yksittäisten sanojen lisäksi joitakin fraaseja. Neljävuotias puhuu jo kieliopillisesti oikeilla lauseilla. Pojat puhuvat englantia välillä myös kotosalla ja jotkut ruokapöydän fraasit tulee meillä nykyisin aina hoidettua englanniksi. Jos pojat vaihtavat kielen englantiin niin höpöttelemme englanniksi kunnes joku taas vaihtaa puheen suomeksi.