Fiiliksiä soiton opiskelusta Suzukimenetelmän mukaan

Neljävuotiaan 1/16 viulu, kuvassa on myös tulitulitikkuaski ja viulistin varpaat antamassa mittakaavaa viulun koosta.

Meidän neljävuotiaamme on harjoitellut nyt puoli vuotta viulun soittoa ja kuusivuotiaamme vuoden pianon soittoa Suzukimenetelmän mukaan. Alle kokosin tällä kokemuksella syntyneitä fiiliksiä Suzukimenetelmästä:

+ Pienet lapset eivät voi opetella soittamaan itsekseen vaikka heillä olisi opettaja, he tarvitsevat vanhemman apua ja ohjausta harjoittelussa. Suzuki on oivaltanut tämän ja vanhemmilta edellytetäänkin soittotunneille osallistumista, muistiinpanojen tekoa ja kotiharjoittelun ohjaamista. Vanhempia ohjataan ja autetaan lasten opettamisessa.
+ Suzukiopettajat ovat erikoistuneet opettamaan pieniä lapsia ja osaavat opettaa leikin varjolla.
+ Lapsille ei ensimmäisenä tungeta nuotteja nenän eteen ja aleta soittamaan niistä. Soittimen hallinta ja soittaminen ovat ihan riittävän vaikeita tehtäviä pienelle ilman nuotinlukuakin. Nuotit kaivetaan esiin, kun lapsi on siihen valmis ja soittaminen sellaisella tasolla, että käsittelykykyä jää päässä nuotinluvullekin.
+ Lapset osallistuvat ryhmäsoittotunneille heti, kun saavat soittimesta ääntä. Lapsille syntyy heti käsitys, että musiikkia tehdään yhdessä ja he saavat kiinni yhteissoiton juonesta jo hyvin varhain. Etenkin pianonsoiton opettelu jollain muulla metodilla voi olla hyvinkin yksinäistä puuhaa eikä mahdollisuuksia soittaa yhdessä muiden lasten kanssa ole välttämättä ennen kuin lapsi on jo varsin edistynyt.
+ Ryhmäsoittotunneilla lapset ja heitä ohjaavat vanhemmat näkevät monen tasoisia lapsia ja huomaavat kuinka paljon ovat jo oppineet, kuinka toisillakin on vaikeuksia samojen asioiden kanssa kuin itsellä ja että noinkin hienosti voi soittaa.
+ Suzukileirit luovat soittamiseen yhteisöllisyyttä, antavat lapsille hienoja elämyksiä ja tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia tutustua muihin perheisiin.

+/- Soitettavat kappaleet opetellaan soittamaan korvakuulolta. Menetelmään kuuluu siksi harjoiteltavien kappaleiden kuuntelu CD:ltä päivittäin. Mitä useamman kerran päivässä lapsi kuuntelee työn alla olevia kappaleita CD:ltä, sitä helpompaa hänen on niitä soittaa. Soittamalla CD:eitä voi auttaa lasta paljon, mutta joskus meinaan kyllä väsyä kuuntelemaan niitä samoja kappaleita yhä uudelleen ja uudelleen.
+/- Edistyminen on väistämätöntä ja kaikki oppivat, mutta mikään ei todellakaan tule ilmaiseksi. Jos ainakin toinen vanhempi ei ole valmis panostamaan merkittävää aikaa joka päivä lapsen soittoharrastukseen, tämä menetelmä ei ole hyvä valinta.
+/- Kaikki lapset soittavat samoja Suzukivihkojen kappaleita. Se mahdollistaa hienon yhteissoiton ryhmäsoittotunneilla ja lapsille yhteisen musiikkihistorian. Toisaalta se ei jätä omalle musiikkimaulle paljoa sijaa. Puritaanisimmat opettajat soitattavat vain Suzukivihkojen kappaleita, rennommat sallivat ohjelmistoon muutakin materiaalia.
+/- Vanhoja kappaleita ei päästetä unohtumaan, kun ne on kerran opittu. Kappaleita soitetaan yhdessä yhteissoittotunnilla ja aina kun lapsi saa vihkon soitettua läpi siitä pidetään vihkokonsertti, jossa lapsi soittaa koko vihkon kaikki kappaleet läpi. Suzukisoittajalle ei käy niin, että hän ei osaisi soittaa aina joitakin kappaleita, jos hänetä pyydetään soittamaan. Vanhojen kappaleiden kertaaminen alkaa kuitenkin olemaan iso työ harjoittelun rinnalla ja vaatii suunnitelmallisuutta, kun repertuaaria on kertynyt jo jonkin verran. Vanhat hyvin osatut kappaleet tarjoavat mahdollisuuden hioa soittamisen tekniikkaa, kun kappaleen läpi soittaminenon helppoa.
+/- Lasten omat tunnit pyritään pitämään kahden lapsen yhteistunteina, jolloin osan tunnista lapsella on omaa opetustaan, osan aikaa lapsia opetetaan yhdessä tai he soittavat yhdessä ja osan aikaa lapsi odottaa vuoroaan kuunnellen toisen opetusta tai piirtelemällä ja leikkimällä hiljaa. Meidän toisen muksun kanssa opiskelukaveri aiheuttaa lähinnä tarvetta esitellä temppuilutaitoja ja yhteistunnit eivät ole toimineet hyvin. Toiselle lapselle taas soittopari on muodostunut todella rakkaaksi ja soittotunnille meno on aina kivaa, koska siellä näkee omaa soittokaveria. Yhteistunnit ovat kuitenkin ehdottomasti kokeilun arvoisia. Toisen lapsen opetuksen hyvin passiivisestakin kuuntelusta jää varmasti asioita lapselle mieleen.

- Menetelmässä ei kiinnitetä huomiota improvisaatioon ja säveltämiseen. Meillä vanhempi lapsi olisi kiinnostunut näistä ja ne puolet musiikista jäävät paitsioon.
- Soitettavat kappaleet ovat umpiklassisia. Se on ihan kiva, jos sattuu rakastamaan vain klassista, mutta hiukan laajempi musiikin tyylien kirjo olisi minusta toivottavaa.

Onko kuulolla muita Suzukivanhempia, mitkä ovat teidän fiilikset?