 |
| Tälle nelivuotiaan askartelemalle lintujen ruokalautaselle on koottu mm. siemeniä, käpyjä, mato, kala, myyrä, hämähäkki, hyttynen ja perhonen. Innoitus lautasen tekemiseen on saatu käynnillä Luonnontieteelliseen museoon. |
Kävimme poikien kanssa ensimmäistä kertaa Helsingissä Luonnontieteellisessä museossa ja kylläpä tykästyimme. Mietin pitkään miksi innostuimme kaikki niin kovasti paikasta. Toki siellä oli nähty valtavasti vaivaa sen eteen, että lapsilla oli kurkisteltavaa ja koskettavaa paljon. Se ei kuitenkaan ollut koko selitys. Sitten muistin millainen meidän porukassamme oli tunnelma kun olimme katsomassa lintuhuoneen lintuja, jossa eläimet oli järjestetty perinteiseen museotyylii: valtava vitriini täynnä erilaisia, mutta maallikon silmiin lopulta aika saman näköisiä lintuja. Täytyy olla vahvasti ornitologin vikaa, että sellaisesta jaksaa oikeasti innostua. Fiilis oli täysin toinen, kun katselimme vitriineihin rakennettuja kokonaisia elinympäristöjä ja niihin koottuja eläimiä. Näissä eläimet olivat oikeassa ympäristössään, suhteessa toisiinsa ja tekemässä jotain mielekästä. On ihan eri kokemus katsoa hiirtä metsässä kurkistamassa puunrungon takaa kuin viittäkymmentä melkein saman näköistä jyrsijää könöttämässä rivissä. Tai se täynnä toimintaa oleva vitriini, jossa jääkarhu on juuri nappaamaisillaan hylkeen, sitä tuijotimme henkeä pidättäen. Kalatkin oli saatu hurjan mielenkiintoisiksi, kun ne olivat syömässä, saalistamassa tai muuten vaan menossa jonnekin, tekemässä jotain.
Yksi hyvä oivallus Luonnontieteellisessä museossa oli laittaa näytille lautasille kerättynä eri lintulajien ravinnokseen käyttämiä ruokia. Tämän innoittamana meidän nelivuotiaamme halusi askarrella kotona lintujen ruokalautasen. Kertakäyttölautaselle pojat liimailivat piirtämiään ruuan kuvia sekä kaapista ja lähimetsästä löytyneitä linnuille sopivia ruokia, kuva nelivuotiaan tekemästä lautasesta yllä. Ennen puuhaan ryhtymistä tarkistimme vielä lintukirjasta mitä kaikkea linnut syövätkään. Toinen hyvä oivallus olivat tietysti ne puuseen istuimen kansien alta löytyvät kakat ja oksennuspallot. Kakkoja meillä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole piirretty.
Luonnontieteellinen museo on ehdottomasti käymisen arvoinen vaikka ei pääkaupunkiseudulla asuisikaan. Korkeasaaressa käveltävien askelten suhde nähtyjen eläinten määrään on minusta pienille lapsille kohtuuttoman suuri. Toisin kuin Korkeasaaressa, Luonnontieteellisessä museossa eläimet ovat pienen matkan päässä toisistaan, varmasti näkyvissä ja niitä voi katsoa ihan vierestä. Me yhdistimme retkeen visiitin Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, ajelun junalla, raitiovaunulla (3T/3B Luonnontieteellinen museo - Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha - Rautatieasema) ja ruokailureissun metrolla (Rautatieasema - Itäkeskus - Rautatieasema).
Linkit:
- Luonnontieteellinen museo: http://www.luomus.fi/museo/
- Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha: http://www.luomus.fi/kaisaniemi/
- Helsingin seudun liikennelaitos (HSL): http://www.hsl.fi/FI/Sivut/default.aspx
Meidän suosikki myös ollut ehkä jo vuodesta 1986 lähtien, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa. Museo oli ennen remonttiakin vaikuttava lapsen silmissä.
VastaaPoistaKarhut nappaamassa lohia on tehnyt tähän sukupolveen sen suurimman vaikutuksen... "siis se on sitä samaa lohta jota mekin syödään."
Suosittelen teille ehdottomasti seuraavan reissun kohteeksi Kansallismuseon vinttiä ja kaapelitehtaan Teatterimuseota. :)
Nettikurkistuksen perusteella tuo Vintti vaikutti aivan mahtavalta ja teatterimuseoon on ihan ehdottomasti päästävä myös!! :) Suurkiitokset näistä suosituksista! Vintin nettisivuilla näkyi kovasti noita ikärajoja vaikka siellä kyllä sanottiin, että aikuisen kanssa saa tulla nuoremmatkin. Sopiiko paikka siis todella jo kaksi- ja nelivuotiaan kanssa kulkevalle? Tehtävistä moni oli sellainen, että pojat olisivat varmasti intoa piukkana niitä tekemässä, jos sinne todella saa mennä pientenkin kanssa puuhailemaan. Teatterimuseo varmasti kiehtoisi muksuja myös eli pari Helsinkipäivää näyttäisi olevan viimeistään syksylle tiedossa. :)
PoistaHyvin sopii jo noin pienille, joilla on fiksut vanhemmat, jotka vähän katsoo perään. Meidän puolitoistavuotiaskin oli juuri eilen oikein tervetullut ja valtavan innoissaan.
PoistaVoi ihanaa, tänne on siis pakko päästä! Täytyy yrittää olla oikein fiksu vanhempi. :) Kiitos, kiitos!
PoistaTämä on myös meidän yksi suosikkikohteemme Helsingissä. Ja todellakin eläimet ovat näkyvillä! :) Pidin viimeksi siitä, että kun 3-vuotias oli juuri kiinnostunut ketuista, niin museossa hän sai jopa kokeilla ketun turkkia, tutkia ketun kakkaa ja ketun tassun jälkikin löytyi! Toisentyyppisessä museossa olikin sitten tämän jälkeen vaikea pitää 3-vuotias poissa koskettelemasta herkkiä museoesineitä...
VastaaPoistaVarmasti sieltä löytää joka kerta jotain uutta, joka kiinnostaa. Arvostan kovasti sitä, että museoissa on oivallettu miten tärkeää lapsille koskeminen ja itse tutkiminen on. Tosin sellaiseen tottunutta lasta voikin tosiaan olla sitten vaikea viedä niihin museoihin, joihin mennään vain katselemaan. :)
Poista